lauantai 14. tammikuuta 2017

Surullinen alku vuodelle


Juuri vähän ennen joulua saimme suru uutisen, mummani oli nukkunut pois. Ainoa mummani, maailman kiltein ihminen on poissa.
Hänen kanssaan vietimme ihania keskusteluja, olemme nauraneet ja myöskin itkeneet yhdessä. Olen kertonut hänelle monesti, että hän on maailman ihanin ihminen.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks`sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.

Eino Leino


Kiitos teille ihanat lukijat vuodesta 2016! Olette jaksaneet käydä täälä katsomassa ja kommentoimassa.
Mitä odotan alkaneelta vuodelta? En oikeastaan mitään erityistä. Vuosi voisi olla tasaisen rauhallinen. Haluaisin oppia paljon uusia asioita ja kysymys on vain ajasta, kun ehtisi tekemään kaikkea mitä haluaa. Jos jotain saisi toivoa, kiire saisi loppua ja vuorokauteen voisi tulla lisää tunteja. Kesän remontti suunnitelmia ei ole lyöty lukkoon, saa sitten nähdä mihin päädymme.


Tänään on vietetty hidasta lauantaita. Rakastan yli kaiken kiireettömiä vapaa päiviä. Aamu alkaa vielä hämärässä ja hitaalla aamiaisella. Koko päivänä ei ole kiire minnekkään. Hitaaseen päivään kuuluu myös, että autoa ei käytetä.


Tänään oli myös aivan täydellinen talvi sää. Lunta, aurinko paistoi ja ei tuullut yhtään. Suuntasimme koirien kanssa metsälenkille. Koirat nautti varmasti yhtä paljon kuin me. Tällaisia talvisäitä minä toivon. Täältä ehtikin lumet jo sulaa, mutta onneksi sitä tuli nyt lisää. Alkuviikon sää oli kammottavin pitkään aikaan. Vettä satoi ja tuuli niin, että tukka meinas päästä lähtee. Siihen päälle vielä liukkaus, sai sipsuttamalla liikkua eteenpäin. Ja kyllä se tuuli on vanhan talon pahin vihollinen. Tupaa lämmitettiin ja melkein samantien tupa viileni. Aina toivon pohjoistuulta, se ei meidän taloon ota.


Kaikki kuvat ovat tämän päivän metsälenkiltä. Kuvissa näkyvä potkukelkka on löytö omasta ulkorakennuksesta. Toimiva vehje onkin, vaikka on vanha. Ja olihan se jää sielä lumen alla, joten kyllä luisti.


Nämä kuvat kyllä rauhoittavat ja luonnossa liikkuminen. Mitä jos sitä ei pääsiskään luontoon? Jaa, en kyllä selviäisi.
Metsälenkin jälkeen maistui herkullinen vuohenjuusto lasagne. Kohta puolin lämpiää pihasauna jonka ainoa valon lähde on kynttilät.
Täydellinen hidas lauantai!


Tämä onkin jo instassa nähty kuva. Kuvasta voisi päätellä, että sielä joku ylihyvä kutoja kutoo. Hahaa, kuvat voivat joskus valehdella aika paljon. Tämän vuoden uusin juttu on kutominen. Kuinka monta vuotta olen haaveillut tästä. Nyt se sitten tapahtui. Olen itse opiskellut kotona ja kohta on ensimmäiset villasukat valmiit, jihuu. Tästä se lähtee. Toivottavasti vielä jonain päivänä kudon itselleni villapaidan, mutta ei mennä asioiden edelle.


                                           Rauhallisesti ja uutta oppien kohti vuotta 2017


                                                                   - Mia -

22 kommenttia:

  1. Voi, ei ole sanoja suruusi. Mutta sitähän tämä elämä on, luopumista. Onneksi on kuitenkin ne kauniit muistot.
    Mikäli oikein ymmärsin, olet saanut ilmeisen pitkään kulkea mummasi kanssa tällä pallollamme (itse menetin, minulle rakkaan mummoni 24 vuotiaana. Tai oikeastaan jo 17 vuotiaana, kun mummoni sairastui dementiaan.).
    Jaksamisia sinulle ja sitä tasaisen rauhallista aikaa päiviisi. Hienostihan olet jo uutta opetellut, eikä vuosikaan ole kunnolla ehtinyt vielä alkaa. Tuo työn jälki näyttää oikein hyvälle, joten ei muuta kuin rohkeasti sitä nuttua kutomaan. Siinä ne kutoessa kiireet unohtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tämä elämä valitettavasti, luopumista. Onneksi on muistot. Kyllä olen saanut kulkea pitkän matkan mummani kanssa. Hän on ollut aina samanlainen ja niin kiltti ihan lapsuudestani asti. Toista mummaani en ehtinyt näkemään ollenkaan. Onneksi sinä ehdit, vaikka hän lähti kun olit noin nuori.
      Kutominen on kyllä rentouttavaa ja kiireet unohtuu.

      Kiitos Annikka <3

      Poista
  2. Osanottoni.

    Hitaat viikonloput ovat parhaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tällaisia viikonloppuja saisi olla enemmän ja pitäisi unohtaa kaikki kiire :) Se on ehkä sellainen asia mitä vain pitäisi opetella.

      Poista
  3. Lämmin osanotto ❤ Tuollaises hitaat viikonloput kuulostaa hyvälle. Meillä taitaa muuten olla melkein samanlainen vanha potkuri, oli täälä tilalla joka ostettiin puolitoista vuotta sitten 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei muuta kuin kokeilemaan hidasta viikonloppua, aina ei vain ole helppoa sellaista järjestää.
      On nämä vanhat potkukelkat vain hienoja. Tätä kelkkaa jouduttiin hieman korjaamaan, mutta nyt on kunnossa :)

      Poista
  4. Otan osaa suruusi ❤ Hitaat viikonloput on parhaita!

    VastaaPoista
  5. Lämpöiset osanottohalit sinulle, blogiystäväni♥
    Surusta huolimatta postauksesta huokuu ihana tunnelma - täällä oli hyvä pistäytyä<3

    VastaaPoista
  6. Osanottoni myös täältä. Mummasi on selvästikin ollut sinulle rakas ja läheinen ihminen, onneksi kauniit muistot jäävät sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna <3 Onneksi kauniit muistot jäävät.

      Poista
  7. Voi, lämpimät osanotot. Tosi hienoa, että hänen eläessään kerroit, miten tärkeä hän on. Moni jää harmittelemaan rakkaan mentyä pois, ettei tullut jotain tärkeää sanottua.

    Meillä ei ole ollut yhtä ihana talviviikonloppu täällä etelässä :(. Siellä näyttää niin ihanan aurinkoiselta!

    Never say never, mutta kutominen on jotain, mitä en ikinä aloita - liian vaikeaa tai liian pientä nypräämistä minulle :). Nostan sinulle kuitenkin hattua, kun viitsit opetella. Uskon, että saat vielä vaikka mitä hienoa aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi <3 Ehkä meidän pitäisi enemmän kertoa läheisille kuinka tärkeitä he ovat. Ainakin minä olen pyrkinyt siihen.

      Täälä oli kyllä upea viikonloppu. Sunnuntai vasta satumaisen kaunis olikin.

      Minua huvittaa, kun teen aina jotain sellaista mitä sinä et koskaan tekisi :) Kutominen luultavasti kuuluu samaan kastiin, kuin ikkunanentisöinti ;) siksi se varmasti sopiikin minulle :))

      Poista
  8. Osanottoni täältäkin. Onneksi meille jää muistot.
    Meilläkin on ollut niin tuulista ja liukasta, ettei paljoa ole ulos viitsinyt lähteä. Potkukelkka olisi ollut kova sana, kun autolla piti hakea postikin laatikosta! Minun pari ystävää on nyt lähiaikoina opetellut kutomista ja sukkaa pukkaa jo ihan jonossa. Kiusaan heitä, että teistä on tullut vanhoja, kun kutominen alkoi yht´äkkiä kiinnostamaan. Minä olen viettänyt koko viikon hitaasti, hain kirjastosta pinon kirjoja ja nautin lukemisesta ihan luvan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle <3
      Potkukelkka on kyllä ollut kova sana näillä pääkallokeleillä.
      Sitä olen itsekkin miettinyt, onko minusta tullut vanha, kun kaikki uudet asiat alkavat kiinnostamaan :) mutta kutominen taitaa olla ihan trendijuttu nuortenkin keskuudessa.
      Viikkosi kuullostaa ihan luksukselta!

      Poista
  9. Lämmin osanottoni, mummut on aarteita joita onneksi osa meistä on saanut pitää pitkään.

    Onnea neulehommiin. Lohdutukseksi voin kertoa että olen itse vasenkätinen, kansakoulussa seiskan armosta käsitöistä saanut ja nyt iän myötä vasta aukesi koko homman hienous! Kun onnistumisen paineet katosivat, rentouden myötä minusta kasvoi perheen ja lastenkin perheiden, ja vielä heidänkin kavereittensa neulevarasto. Keekeläisen sukissa, kaulahuiveissa ja lapasissa liikutaan Keski-Eurooppaa myöten. Jos opin minä, kyllä opit sinäkin; ihmiset näitä hommia tekee 🖒

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keekis <3

      Jaa, mikähän minun käsityö numero on ollut, täytyy tarkastaa. Minulle aukesi homman hienous jo nyt, ensimmäistä sukkaa tehdessäni. Hävettää kyllä vähän myöntää, että ei ole villasukkaa kutonut, paitsi sielä koulussa joskus. Ihailen niin paljon pitkään kutoneiden kädenjälkeä, montakohan paria sitä pitää kutoa, että jälki tulee hyväksi. No, aika hyvää se on, lukuunottamatta muutamia " naimarakoja".
      Teidän sukulaisilla onkin asiat hyvin, kun on yksi innokas kutoja. Mielestäni yksi parhaista lahjoista on saada villasukat tai lapaset, ne tekevät minut onnelliseksi. Parasta tässä onkin, että nyt saan itse tehdä ja antaa lahjaksi!
      Kiitos tsempeistä, ehkä täälä blogissa nähdään jotain villasukan tekeleitä :)

      Poista
  10. Lämmin osanotto myös minulta. Siinä vaiheessa, kun suru helpottaa, on meillä onneksi muistot ja ihania yhteisiä aikoja pystyy muistelemaan hyvillä mielin, koko loppuelämän. Onneksi rakkaat jäävät näin elämämään sydämiimme ikuisesti! Voi hyvin.

    VastaaPoista