sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Talonpoikaisantiikki, tavaran karsiminen ja entisöinti

Voin nyt sanoa, että oma tyyli ja mieltymys on löytynyt. Se on talonpoikaisantiikki. Minun koti/kodit ovat nähneet kaikenlaista vuosien varrella. Juuri ennen, kuin aloitin kirjoittamaan tätä, selailin vanhoja kuvia. Sieltä tuli yksi kuva esille, mitä kauan katselin. Kuvaa katsoessani tuli vain mieleen "prinsessa ruusunen". Tähän voisi lisätä vielä kauhistuneita hymiöitä. Aikaansa kutakin.
Arvostus talonpoikaisantiikkia kohtaan on suuri. Mielestäni kauneinta käsityötä, mitä voi vain olla. Yksinkertaista, mutta niin kaunista. Olen myös saanut haalittua itselleni upeita kirjoja kyseisestä aiheesta. Tähän voi siis lisätä, että päälle maalatut huonekalut eivät tällä hetkellä sytytä. Myönnän sen myös, että olen itse pilannut muutaman huonekalun maalaamalla. Mutta onneksi ne eivät olleet "aitoa antiikkia", mutta olisi ollut silti parempi jättää maalaamatta.

Elokuussa oli jälleen se vuoden kohokohta, Juthbackan markkinat. Sieltä mukaani tarttui kaunis alkuperäisvärityksellä oleva sivustavedettävä puusohva. Kauniin ulkonäkönsä lisäksi, tämä on todella mukava istua. Tästä on tullut minun lempisohva ja tässä luen myös kirjoja. Tällä hetkelläkin istun siinä ja koira nukkuu vieressäni.
Pesin puusohvan pihalla ja käytin tietenkin pellavaöljysuopaa. Pieni vinkki teille, jotka ostatte vanhoja puuhuonekaluja/esineitä, peskää pellavaöljysuovalla ja muistakaa, että veden pitää olla kylmää.


Sohvan sininen väri on aika harvinainen. Sohvassa on myös upeat koristukset. Tämän sohvan kuljettaminen kotiin olikin hauska juttu. Jollain ihmeen kaupalla saimme mahtumaan sen farmariautoon. Vitsailemmekin usein mieheni kanssa, että se mikä ei meidän autoon mahdu, sitä ei tarvita.

Jo kauan jatkunut tavaran karsiminen on jotenkin todella helpottavaa. Olen siivoillut kaappeja ja päättänyt luopua kaikesta mitä en tarvi. Jonkinlainen ahdistus on tullut kaikkea tavaraa kohtaan. Mitä säilyttää kaikkea, mitä ei tarvitse. Olen lahjoittanut, myynyt ja osa mennyt roskiin. Tällä hetkellä odotan kirpparipöytää ja sinne on menossa kokonainen vuori tavaraa. Kaapit ovat nyt siistit ja oma mielikin on puhdistunut.


Tuoli josta poistin maalit jonkin aikaa sitten, sai pienen käsittelyn. Istuinosa joka aikaisemmin on myös ollut musta, päätin maalata sen. Ystäväni oli kylässä ja teimme yhdessä munaöljytemperaa, jolla istuinosan sitten maalasin. Kuluneen kauniin reunan jätin maalaamatta, koska siitä ei tikkuja irronnut. Tuolissa on nyt huomattavasti mukavampi istua.


Pieni vinkki tähän väliin vanhoihin tuoleihin liittyen. Kesämarkkinoilla törmäsin tällaiseen pieneen lammas ihanuuteen. Enpä ollut tiennyt, että tällaisia on olemassa. Pieni istuinpehmuste ja tehty lampaantaljasta. Kyllä nyt on mukava istua vanhassa puutuolissa. Haluaisin kaikkiin tuoliin tällaiset, mutta ovat aika arvokkaita.


Tämä arkku on täälä blogissa jo nähty. Ostin tämän huutokaupasta. Yksi päivä alkasin katsomaan arkkua ja sanoin miehelleni, että tämähän on aivan hirveä, eihän tämä voi olla alkuperäinen maalaus. No, eihän se sitä ole. Mielessäni varmasti kävi, että tämäkin menee myyntiin.


Lähdin vähän rapsuttamaan maalia pois. Sielä se on, alkuperäinen sininen väri. Ensi keväänä otan tämän arkun käsittelyyn. Mielenkiintoista mitä alta paljastuu...


Löysin mielenkiintoisen kuvan eräästä kirjasta. Tämä vinolipasto on vanhinta perusmallia, 1700- luvun alkupuolelta. Ja arvatkaa, meillä on lähes samanlainen. Alkuperäiset rivat ovat vain vaihtuneet.


Ostimme tämän vuosia sitten huutokaupasta ja meille kyllä sanottiin, että se on 1700- luvulta. Emme sitä tosissamme uskoneet, mutta ehkä se onkin.
Tarkoitus olisi poistaa myös maalit tästä. Alta pilkoittaa kaunis musta väri..
Ensi kesäksi taas projekteja riittää. Tällä lipastolla ei kiire ole, mutta arkku on niin mielenkiintoinen projekti, saa nähdä maltanko odottaa kevääseen :)

Kivaa sunnuntain jatkoa!

                                                                     - Mia -

lauantai 1. lokakuuta 2016

Portit

Kesä on vaihtunut syksyyn, kun viimeksi kirjoittelin tänne. Aika on mennyt hurjan nopeasti. Kesä, ihana kesä, joka jollain lailla oli erityisen ihana ja tärkeä tänä vuonna, meni nopeasti. Aika ei vain ole riittänyt blogille, vaikka kirjottamisen aiheita olisi riittänyt. Tällä hetkellä olen flunssan kourissa ja nyt löytyi se oikea hetki kirjoittaa ja katsoa mitä meidän pihassa on tapahtunut.
Yläkerran huoneessa on myös tapahtunut edistystä ja kesän aikana on hoidettu pieniä korjaustöitä, mitkä eivät välttämättä edes näy. Ja juuri näitä pieniä töitä riittää vanhassa talossa. On myös siivottu ulkorakennuksia. Nyt odotan vain, että päästään aloittamaan pajan siivousta. Siitä olisi tarkoitus tehdä minun ikioma ikkunaverstas. Kesällä on myös reissattu ja monessa museossa käyty. Olen aivan häkeltymyt museoiden kauneudesta ja nimenomaan talonpoikaismuseoista. Voisin muuttaa niihin heti.

Niin, portit ovat siis valmistuneet ja muurit. Kuvat olen ottanut jo kesällä, täälä ei tosiaankaan ole noin vihreää enää.


Tässä on vasta porttien asettelua. Muurit jäivät liian lyhkäisiksi, koska portit muuttuivat alkuperäisestä suunnitelmasta. Porttien suunnitteluun meni paljon aikaa, kun emme osanneet päättää minkälaiset haluamme. Nyt tarvitsemme lisää tiiliä, koska näin se ei voi jäädä. Mutta se saa jäädä ensi kesään.


Seuraava asia mitä sai miettiä, oli väri. Väri piti saada mahdollisimman lähelle pari-ovien keltaista väriä. Pari-ovet on maalattu pellavaöljymaalilla, mutta halusin portteihin muun maalin. Virtasen maaleista olen kuullut vain pelkkää hyvää ja sieltä sopiva väri löytyi, kartanonkeltainen.


Saranat laitettiin talon puolelle.


Muurien päälle laitettiin pellit suojaksi. Tästä olisi tarkoitus jatkaa ensi kesänä punaista aitaa ja tietenkin muurata pari kerrosta lisää tiiliä. Tykkään paljon, kun piha on rajattu. Autot jäävät toiselle puolelle, ihanaa. En muutenkaan tykkää, kun autolla ajetaan suoraan oven eteen.


Tästä ollaan kauan haaveiltu ja nyt se on siinä valmiina! Halusin, että piha säilyy maalaispihana ja mielestäni säilyi, vaikka pieni ehostus tuli.

Instaan on helppo laittaa kuvia ja olenkin sortunut siihen. Mutta toivon, että blogi alkaisi myös päivittymään useammin. Teidän muiden blogeja en ole myöskään käynyt paljoa kommentoimassa, mutta olen kyllä lukenut ja hengessä mukana ollut.

Aurinkoisia syyspäiviä!

                                                                  - Mia-