sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Ikkunat ovat talon silmät

Kuva Kiilin museosta  
Katseeni kiinnittyy vanhaa taloa katsoessani aina ensimmäisenä ikkunoihin. Onko vaihdettu uusiin, vai onko säilytetty upeat vanhat ikkunat. Ne ovat niin suuri osa vanhan talon kauneutta ja mittaamattoman arvokkaat.


Lehtileike jonka olen ottanut vuosia sitten säilöön itselleni.
Meillä valitettavasti on vaihdettu alkuperäiset t- ikkunat pois jo kauan sitten, vain kuistilla on ne jäljellä. Onneksi, ne ovat todella kauniit. Mutta meillä on silti kauniit säilyttämisen arvoiset ikkunat. Talon entinen omistaja on oman metsän puista tehnyt nykyiset ikkunat ja tietenkin tarkkaan valitusta puusta. Sitä en tiedä koska muutostyö on tehty, ehkä n. 30-40 luvulla. Ikkunoissa on messinkiset kulmaraudat ja kauniit sormi/myrskyhakaset.


Minun joka kesäinen työurakka on ikkunankunnostaminen. Tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla ollaan. Nyt kun vihdoin on oppinut kunnolla, siihen ei kauan myöskään mene. Kuivumisajat pitää toki ottaa huomioon. Kuvassa ikkunan lähtökohta.
Ensimmäinen kesä kun aloitin, taistelin yhden ikkunaruudun kanssa koko kesän. Viime kesänä valmistui ennätysmäärä ikkunoita. Tällä viikolla taisi suustani päästä lause: nyt loppu mun ikkunankunnostus. Hermot meni, mutta ehkä mieheni tietää, että en sitä tosissani tarkoittanut:). En, ikinä en luovuta tässä asiassa. Olen päättänyt että laitan kaikki talon ikkunat ja se pitää.


Tänään koin sen tärkeimmän tunteen, onnistumisen! Kun katselee omaa kädenjälkeä ja on onnistunut, se on palkitsevaa ja tästä jatketaan hymyssä suin.


Jonossa on ikkunoita odottamassa. Tällä hetkellä odotan postista saapuvaa kittiä..
Jouduin myös irrottamaan yhden ikkunan vielä kunnostukseen. Ikkunanpesun yhteydessä tuli vastaan niin huonokuntoinen ikkuna, että sitä ei voinut jättää ensikesään.


Myös ikkunanpuitteiden kunnostus on alkanut.

Täytyy loppuun vielä laittaa kuva meidän valtavasta särkyneestäsydämestä. Tämä kasvoi talon seinän vieressä, kun muutimme taloon. Kunnostustöiden yhteydessä kaikki talon reunalla kasvava oli kumminkin saatava pois. Hävettää sanoa, mutta tämä oli suurinpiirtein heitetty vain aitan taakse. Olisikohan ollut viime kesä, kun huomasin, että sielähän se kasvaa upeasti. Siirsin sen navetan reunalle ja nyt se on aivan valtava.


Pioni myös kukkii tällä hetkellä. Harmi kun ne kukkii niin nopeasti, varsinkin jos vettä tulee.


Ja arvatkaapas, ensimmäiset oman maan mansikat syötiin tänään. Kyllä oli hyvää..



Ihanaa heinäkuun alkua!

                                                                - Mia -