torstai 29. lokakuuta 2015

Muistoja vaalien

Kuinka ihailenkaan vanhoja taloja ja varsinkin kun niihin liittyy tarinoita. Muiden blogeja lukiessa mielenkiinto herää vain entisestään. Myös vanhat huonekalut millä on jokin tarina on mielestäni kiehtovia.Kun ostan jonkun vanhan huonekalun, kysyn usein liittyykö siihen tarinaa. Upeaa on, kun joku on saanut talon mukana myös esineistön, mikä taloon kuuluu ja sitä oikeasti arvostetaan.

Kaikilla on varmasti tärkeitä muistoesineitä esim.perintönä saatuja. Niihin voi liittyä tarinoita tai paljon muistoja. Ja niiden arvokkuutta ei voi rahassa mitata.
Ajattelin näyttää pari esinettä mitkä minulle ovat hyvin tärkeitä.



En ole koskaan saanut tavata mummaa ja paappaani. Äitinikin oli hyvin pieni, kun vanhemmat kuolivat. Ensin lähti hänen äitinsä ja parin vuoden päästä isä.
Tämä kaunis puurasia on paappani tekemä ja kanteen on kaiverrettu mummani nimi. Tässä rasiassa on ollut hieman kaivertamista. Olisi varmasti harvinaista tänä päivänä saada tällainen lahja mieheltä.


Mummani Kalevala korut. Muutama vuosi sitten sain rasian ja korut äidiltäni ja lupasin pitää näistä myös huolta. Nämä kulkevat nyt minun matkassani.

Onneksi on myös valokuvia muistona. Tässä Meri ja Lars -46 


Lauantaina onkin pyhäinpäivä. Silloin muistetaan poisnukkuneita läheisiä sytyttämällä heille kynttilä, niin minäkin aion myös tehdä.

                                                                  - Mia -


12 kommenttia:

  1. Kaunis rasia ja ihana muisto. Ikävää, ettet ole tavannut isovanhempiasi. Meri oli kaunis nainen ja teissä on selvästi paljon samaa näköä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa kun on jokin muisto isovanhemmistani ja vielä noin kaunis!
      Kiitos paljon kauniista sanoistasi Elise <3

      Poista
  2. Oi, miten kaunis rasia ja sen syntytarina! Paappasi on ollut kerrassaan nerokas puuseppä. Nyt ymmärrän, mistä sinun taitosi ovat peräisin.

    Komea pari ovat isovanhempasi olleet; kuvassa molemmilla on jotenkin veikeä ja hyväntuulinen ilme. Onneksi sinulla on nyt rasia muistona paapastasi ja mummasi korut siinä, vaikka et heitä koskaan ehtinyt tavatakaan. Kaunis postaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Päivi, sinä jaksat aina ilahdutta minua sanoillasi, kiitos <3
      On kyllä komea pari. Olen kuullut paljon tarinoita heistä ja paappani oli oikea humoristiveikko :) aika hassua että sinä näit sen valokuvasta!

      Poista
  3. Hirmuisen hieno rasia. Kyllä sulla on ollut taitava paappa!
    Mukava seurata blogiasi, olette niin käteviä käsistänne ja olette saaneet todella kauniin kodin aikaiseksi.

    TarjaL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paappani oli tosiaan hyvin taitava, käsillä tekemisen taito on hyvin ihailtavaa!
      Kiitos Tarja sanoistasi, ne ilahduttavat minua paljon <3

      Poista
  4. Ihana valokuva ja kauniita esineitä muistoina. Olipa kaunis ajatus tehdä tällainen postaus juuri pyhäinpäivän aikaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nämä ovat ihania muistoja <3
      Tämä postaus sattui kyllä osuvasti ja äitini oli hyvin liikuttunut tästä!

      Poista
  5. Voi kuinka kaunis rasia! Todella paljon töitä sen takana [voiko niin sanoa? Mycket jobb bakom den ruotsiksi ;) ] Taitava paappasi oli! Vanhat perintöesineet ovat niin arvokkaita, ihanaa että sulla on nyt nämä esineet tallessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Aivan oikein sanoit, kyllä tässä rasiassa on ollut tekemistä ja paljon töitä takana! Tämä on niin ainutlaatuinen ja hyvin tärkeä muisto minulle.

      Poista
  6. Ei puhettakaan, etteikö tämä olisi varsinainen aarre: kaunis, hienostunut ja täynnä tärkeää, koskettavaa historiaa. Olet onnen pekka, kun tällainen on säilynyt teillä suvussa kertomassa isovanhemmistasi. Hieno historia laatikolla, kun se vielä liittyy heihin molempiin: sekä tekijään että lahjan saajaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi kauniista sanoistasi, todellakin lämmittää mieltäni <3
      Tämä rasia on kulkenut äitini mukana hyvin pitkään ja nyt minulla oli kunnia saada se.

      Poista