lauantai 14. tammikuuta 2017

Surullinen alku vuodelle


Juuri vähän ennen joulua saimme suru uutisen, mummani oli nukkunut pois. Ainoa mummani, maailman kiltein ihminen on poissa.
Hänen kanssaan vietimme ihania keskusteluja, olemme nauraneet ja myöskin itkeneet yhdessä. Olen kertonut hänelle monesti, että hän on maailman ihanin ihminen.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks`sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.

Eino Leino


Kiitos teille ihanat lukijat vuodesta 2016! Olette jaksaneet käydä täälä katsomassa ja kommentoimassa.
Mitä odotan alkaneelta vuodelta? En oikeastaan mitään erityistä. Vuosi voisi olla tasaisen rauhallinen. Haluaisin oppia paljon uusia asioita ja kysymys on vain ajasta, kun ehtisi tekemään kaikkea mitä haluaa. Jos jotain saisi toivoa, kiire saisi loppua ja vuorokauteen voisi tulla lisää tunteja. Kesän remontti suunnitelmia ei ole lyöty lukkoon, saa sitten nähdä mihin päädymme.


Tänään on vietetty hidasta lauantaita. Rakastan yli kaiken kiireettömiä vapaa päiviä. Aamu alkaa vielä hämärässä ja hitaalla aamiaisella. Koko päivänä ei ole kiire minnekkään. Hitaaseen päivään kuuluu myös, että autoa ei käytetä.


Tänään oli myös aivan täydellinen talvi sää. Lunta, aurinko paistoi ja ei tuullut yhtään. Suuntasimme koirien kanssa metsälenkille. Koirat nautti varmasti yhtä paljon kuin me. Tällaisia talvisäitä minä toivon. Täältä ehtikin lumet jo sulaa, mutta onneksi sitä tuli nyt lisää. Alkuviikon sää oli kammottavin pitkään aikaan. Vettä satoi ja tuuli niin, että tukka meinas päästä lähtee. Siihen päälle vielä liukkaus, sai sipsuttamalla liikkua eteenpäin. Ja kyllä se tuuli on vanhan talon pahin vihollinen. Tupaa lämmitettiin ja melkein samantien tupa viileni. Aina toivon pohjoistuulta, se ei meidän taloon ota.


Kaikki kuvat ovat tämän päivän metsälenkiltä. Kuvissa näkyvä potkukelkka on löytö omasta ulkorakennuksesta. Toimiva vehje onkin, vaikka on vanha. Ja olihan se jää sielä lumen alla, joten kyllä luisti.


Nämä kuvat kyllä rauhoittavat ja luonnossa liikkuminen. Mitä jos sitä ei pääsiskään luontoon? Jaa, en kyllä selviäisi.
Metsälenkin jälkeen maistui herkullinen vuohenjuusto lasagne. Kohta puolin lämpiää pihasauna jonka ainoa valon lähde on kynttilät.
Täydellinen hidas lauantai!


Tämä onkin jo instassa nähty kuva. Kuvasta voisi päätellä, että sielä joku ylihyvä kutoja kutoo. Hahaa, kuvat voivat joskus valehdella aika paljon. Tämän vuoden uusin juttu on kutominen. Kuinka monta vuotta olen haaveillut tästä. Nyt se sitten tapahtui. Olen itse opiskellut kotona ja kohta on ensimmäiset villasukat valmiit, jihuu. Tästä se lähtee. Toivottavasti vielä jonain päivänä kudon itselleni villapaidan, mutta ei mennä asioiden edelle.


                                           Rauhallisesti ja uutta oppien kohti vuotta 2017


                                                                   - Mia -

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulu



                            Tuvassa tuoksuu kuusi ja kaikki on valmiina joulun viettoon!


                                                Toivotan kaikille ihanaa ja rauhallista

                                                                    Joulua!


                                                                     -Mia-

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Tyynelän tonttu & joulun tunnelmaa

Saanko esitellä kotitonttumme Arvin. Viime jouluna kävin Tonttulassa vierailulla ja tonttu jäi silloin saamatta. Ihastuin erääseen tonttuun, mutta mietin liian kauan ja se ehti mennä. Eija Porkola valmistaa Tyynelän tontut käsityönä ja jokainen on myös eri näköinen. Tietysti jokaisella on myös nimi. Kesällä kävin uudestaan vierailulla Tonttulassa, koska eräs blogini kommentoija kehui, että paikka on upea myös kesällä. Ja sitä se todellakin oli. Sieltä se oma Arvi tonttu sitten löytyi. Arvi pääsee joulun ajaksi isoon tupaan ja muina aikoina on yläkerrassa. Voisi sanoa, että en ole hirveästi tonttujen ystävä, mutta tämä on vienyt sydämeni. Tässä hän siis on..


Lauantaina kävin joulumarkkinoilla Pietarsaaressa ja samalla kävin museossa mihin oli laitettu esille vanhan ajan joulu. Aah, sitä tunnelmaa. Joulupukkikin istui keskellä lattiaa olkien päällä.


Tämä kuva on kaunis. Ehkä juuri siksi, että siinä on pöytä minkälaisen haluaisin meidän isoon tupaan. Päätimme, että laitamme ison uuden ruokapöydän myyntiin ja toivomme, että saisimme unelmien pöydän joskus. Siinä käy varmasti niin, että joudumme olemaan ilman pöytää hyvinkin kauan...


Joulumarkkinoilta en ostanut muuta, kuin tämän kolmi haaraisen kynttilän. Vielä en malta sitä polttaa, ehkä vasta jouluna.

Tänä vuonna on ollut vaikea laittaa joulua kotiin. Haluan vain yksinkertaista ja kaunista. Tuo tavara ahdistus on tullut pysyäkseen. Melkeinpä kynttilöillä ja havuilla mennään tämä joulu ja muutamalla koristeella. Himmeli on kuitenkin sellainen minkä haluan esille. Se taitaa olla joulukoristeista kaunein. Himmeli on vaihtanut joka joulu paikkaa. Tänä vuonna se roikkuu vanhan pienen pöydän yläpuolella isossa tuvassa. Ison tuvan tunnelma on mielestäni nyt tarpeeksi jouluinen.


Toinen uusi lempi koriste on ystävältäni saama tähti ikkunaan. Tällaista en ole aikaisemmin nähnyt ja on kyllä niin kaunis. Tähti pääsi keittiön ikkunaan. Juuri näin kauniita joulukoristeita minä haluan.


Lopuksi vielä kuva meidän vanhasta herrasta lempipaikallaan sohvan nojalla. Täältä näkee suoraan ulos ja pystyy "kyttäämään" naapureita :)


Kiitos edellisen postauksen kommenteista! Kiva että sai jakaa myös teille hyvän vinkin!


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Japaninsaha

Tämäkin työkalu on ollut hankitalistalla jo pidemmän aikaa. Yläkerran remontti huoneessa tuli sellainen vaihe eteen, että nyt oli aika pistää japaninsaha tilaukseen. Vanhasta ovesta täytyi saada alareunasta pieni soiro pois. Jos tässä olisi käyttänyt tavallista sahaa tai höylää, olisi oven reuna voinut rispaantua tai lohjeta paloja.


Tässä lainaus nettikaupan esittelystä:
Näillä työskentely on mukavaa ja helppoa, kunhan on sisäistänyt sahan toimintaperiaatteen. "Ilman voimaa" ja "oikealla tekniikalla" - lauseet kuvaavat asiaa oikein hyvin. Sahojen terät ovat kaksirivisiä höyläteriä ja ne leikkaavat vain vetosuuntaan, joten ne eivät revi eivätkä rispaa puuta lainkaan. Sahalla pääsee hankaliinkin paikkoihin ja sahausjälki on siistiä. Listotuksissa ne ovat aivan loistavia.


Sahoja on paljon eri hintaisia. Meidän saha maksoi 32€ ja oli kyllä hintansa arvoinen. Sahausjälki oli todella siistiä. Sahoja on saatavana myös erilaisilla terillä ja eri käyttötarkoituksiin.


On varmasti sanomattakin selvää, että suosittelen tätä joka kotiin missä vähänkin nikkaroidaan.


Ehkä pian päästään katsomaan remonttihuoneen kuulumisia. Nyt nimittäin ollaan jo pitkällä.. :)


                                                                       - Mia -

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Talonpoikaisantiikki, tavaran karsiminen ja entisöinti

Voin nyt sanoa, että oma tyyli ja mieltymys on löytynyt. Se on talonpoikaisantiikki. Minun koti/kodit ovat nähneet kaikenlaista vuosien varrella. Juuri ennen, kuin aloitin kirjoittamaan tätä, selailin vanhoja kuvia. Sieltä tuli yksi kuva esille, mitä kauan katselin. Kuvaa katsoessani tuli vain mieleen "prinsessa ruusunen". Tähän voisi lisätä vielä kauhistuneita hymiöitä. Aikaansa kutakin.
Arvostus talonpoikaisantiikkia kohtaan on suuri. Mielestäni kauneinta käsityötä, mitä voi vain olla. Yksinkertaista, mutta niin kaunista. Olen myös saanut haalittua itselleni upeita kirjoja kyseisestä aiheesta. Tähän voi siis lisätä, että päälle maalatut huonekalut eivät tällä hetkellä sytytä. Myönnän sen myös, että olen itse pilannut muutaman huonekalun maalaamalla. Mutta onneksi ne eivät olleet "aitoa antiikkia", mutta olisi ollut silti parempi jättää maalaamatta.

Elokuussa oli jälleen se vuoden kohokohta, Juthbackan markkinat. Sieltä mukaani tarttui kaunis alkuperäisvärityksellä oleva sivustavedettävä puusohva. Kauniin ulkonäkönsä lisäksi, tämä on todella mukava istua. Tästä on tullut minun lempisohva ja tässä luen myös kirjoja. Tällä hetkelläkin istun siinä ja koira nukkuu vieressäni.
Pesin puusohvan pihalla ja käytin tietenkin pellavaöljysuopaa. Pieni vinkki teille, jotka ostatte vanhoja puuhuonekaluja/esineitä, peskää pellavaöljysuovalla ja muistakaa, että veden pitää olla kylmää.


Sohvan sininen väri on aika harvinainen. Sohvassa on myös upeat koristukset. Tämän sohvan kuljettaminen kotiin olikin hauska juttu. Jollain ihmeen kaupalla saimme mahtumaan sen farmariautoon. Vitsailemmekin usein mieheni kanssa, että se mikä ei meidän autoon mahdu, sitä ei tarvita.

Jo kauan jatkunut tavaran karsiminen on jotenkin todella helpottavaa. Olen siivoillut kaappeja ja päättänyt luopua kaikesta mitä en tarvi. Jonkinlainen ahdistus on tullut kaikkea tavaraa kohtaan. Mitä säilyttää kaikkea, mitä ei tarvitse. Olen lahjoittanut, myynyt ja osa mennyt roskiin. Tällä hetkellä odotan kirpparipöytää ja sinne on menossa kokonainen vuori tavaraa. Kaapit ovat nyt siistit ja oma mielikin on puhdistunut.


Tuoli josta poistin maalit jonkin aikaa sitten, sai pienen käsittelyn. Istuinosa joka aikaisemmin on myös ollut musta, päätin maalata sen. Ystäväni oli kylässä ja teimme yhdessä munaöljytemperaa, jolla istuinosan sitten maalasin. Kuluneen kauniin reunan jätin maalaamatta, koska siitä ei tikkuja irronnut. Tuolissa on nyt huomattavasti mukavampi istua.


Pieni vinkki tähän väliin vanhoihin tuoleihin liittyen. Kesämarkkinoilla törmäsin tällaiseen pieneen lammas ihanuuteen. Enpä ollut tiennyt, että tällaisia on olemassa. Pieni istuinpehmuste ja tehty lampaantaljasta. Kyllä nyt on mukava istua vanhassa puutuolissa. Haluaisin kaikkiin tuoliin tällaiset, mutta ovat aika arvokkaita.


Tämä arkku on täälä blogissa jo nähty. Ostin tämän huutokaupasta. Yksi päivä alkasin katsomaan arkkua ja sanoin miehelleni, että tämähän on aivan hirveä, eihän tämä voi olla alkuperäinen maalaus. No, eihän se sitä ole. Mielessäni varmasti kävi, että tämäkin menee myyntiin.


Lähdin vähän rapsuttamaan maalia pois. Sielä se on, alkuperäinen sininen väri. Ensi keväänä otan tämän arkun käsittelyyn. Mielenkiintoista mitä alta paljastuu...


Löysin mielenkiintoisen kuvan eräästä kirjasta. Tämä vinolipasto on vanhinta perusmallia, 1700- luvun alkupuolelta. Ja arvatkaa, meillä on lähes samanlainen. Alkuperäiset rivat ovat vain vaihtuneet.


Ostimme tämän vuosia sitten huutokaupasta ja meille kyllä sanottiin, että se on 1700- luvulta. Emme sitä tosissamme uskoneet, mutta ehkä se onkin.
Tarkoitus olisi poistaa myös maalit tästä. Alta pilkoittaa kaunis musta väri..
Ensi kesäksi taas projekteja riittää. Tällä lipastolla ei kiire ole, mutta arkku on niin mielenkiintoinen projekti, saa nähdä maltanko odottaa kevääseen :)

Kivaa sunnuntain jatkoa!

                                                                     - Mia -

lauantai 1. lokakuuta 2016

Portit

Kesä on vaihtunut syksyyn, kun viimeksi kirjoittelin tänne. Aika on mennyt hurjan nopeasti. Kesä, ihana kesä, joka jollain lailla oli erityisen ihana ja tärkeä tänä vuonna, meni nopeasti. Aika ei vain ole riittänyt blogille, vaikka kirjottamisen aiheita olisi riittänyt. Tällä hetkellä olen flunssan kourissa ja nyt löytyi se oikea hetki kirjoittaa ja katsoa mitä meidän pihassa on tapahtunut.
Yläkerran huoneessa on myös tapahtunut edistystä ja kesän aikana on hoidettu pieniä korjaustöitä, mitkä eivät välttämättä edes näy. Ja juuri näitä pieniä töitä riittää vanhassa talossa. On myös siivottu ulkorakennuksia. Nyt odotan vain, että päästään aloittamaan pajan siivousta. Siitä olisi tarkoitus tehdä minun ikioma ikkunaverstas. Kesällä on myös reissattu ja monessa museossa käyty. Olen aivan häkeltymyt museoiden kauneudesta ja nimenomaan talonpoikaismuseoista. Voisin muuttaa niihin heti.

Niin, portit ovat siis valmistuneet ja muurit. Kuvat olen ottanut jo kesällä, täälä ei tosiaankaan ole noin vihreää enää.


Tässä on vasta porttien asettelua. Muurit jäivät liian lyhkäisiksi, koska portit muuttuivat alkuperäisestä suunnitelmasta. Porttien suunnitteluun meni paljon aikaa, kun emme osanneet päättää minkälaiset haluamme. Nyt tarvitsemme lisää tiiliä, koska näin se ei voi jäädä. Mutta se saa jäädä ensi kesään.


Seuraava asia mitä sai miettiä, oli väri. Väri piti saada mahdollisimman lähelle pari-ovien keltaista väriä. Pari-ovet on maalattu pellavaöljymaalilla, mutta halusin portteihin muun maalin. Virtasen maaleista olen kuullut vain pelkkää hyvää ja sieltä sopiva väri löytyi, kartanonkeltainen.


Saranat laitettiin talon puolelle.


Muurien päälle laitettiin pellit suojaksi. Tästä olisi tarkoitus jatkaa ensi kesänä punaista aitaa ja tietenkin muurata pari kerrosta lisää tiiliä. Tykkään paljon, kun piha on rajattu. Autot jäävät toiselle puolelle, ihanaa. En muutenkaan tykkää, kun autolla ajetaan suoraan oven eteen.


Tästä ollaan kauan haaveiltu ja nyt se on siinä valmiina! Halusin, että piha säilyy maalaispihana ja mielestäni säilyi, vaikka pieni ehostus tuli.

Instaan on helppo laittaa kuvia ja olenkin sortunut siihen. Mutta toivon, että blogi alkaisi myös päivittymään useammin. Teidän muiden blogeja en ole myöskään käynyt paljoa kommentoimassa, mutta olen kyllä lukenut ja hengessä mukana ollut.

Aurinkoisia syyspäiviä!

                                                                  - Mia-

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Ikkunat ovat talon silmät

Kuva Kiilin museosta  
Katseeni kiinnittyy vanhaa taloa katsoessani aina ensimmäisenä ikkunoihin. Onko vaihdettu uusiin, vai onko säilytetty upeat vanhat ikkunat. Ne ovat niin suuri osa vanhan talon kauneutta ja mittaamattoman arvokkaat.


Lehtileike jonka olen ottanut vuosia sitten säilöön itselleni.
Meillä valitettavasti on vaihdettu alkuperäiset t- ikkunat pois jo kauan sitten, vain kuistilla on ne jäljellä. Onneksi, ne ovat todella kauniit. Mutta meillä on silti kauniit säilyttämisen arvoiset ikkunat. Talon entinen omistaja on oman metsän puista tehnyt nykyiset ikkunat ja tietenkin tarkkaan valitusta puusta. Sitä en tiedä koska muutostyö on tehty, ehkä n. 30-40 luvulla. Ikkunoissa on messinkiset kulmaraudat ja kauniit sormi/myrskyhakaset.


Minun joka kesäinen työurakka on ikkunankunnostaminen. Tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla ollaan. Nyt kun vihdoin on oppinut kunnolla, siihen ei kauan myöskään mene. Kuivumisajat pitää toki ottaa huomioon. Kuvassa ikkunan lähtökohta.
Ensimmäinen kesä kun aloitin, taistelin yhden ikkunaruudun kanssa koko kesän. Viime kesänä valmistui ennätysmäärä ikkunoita. Tällä viikolla taisi suustani päästä lause: nyt loppu mun ikkunankunnostus. Hermot meni, mutta ehkä mieheni tietää, että en sitä tosissani tarkoittanut:). En, ikinä en luovuta tässä asiassa. Olen päättänyt että laitan kaikki talon ikkunat ja se pitää.


Tänään koin sen tärkeimmän tunteen, onnistumisen! Kun katselee omaa kädenjälkeä ja on onnistunut, se on palkitsevaa ja tästä jatketaan hymyssä suin.


Jonossa on ikkunoita odottamassa. Tällä hetkellä odotan postista saapuvaa kittiä..
Jouduin myös irrottamaan yhden ikkunan vielä kunnostukseen. Ikkunanpesun yhteydessä tuli vastaan niin huonokuntoinen ikkuna, että sitä ei voinut jättää ensikesään.


Myös ikkunanpuitteiden kunnostus on alkanut.

Täytyy loppuun vielä laittaa kuva meidän valtavasta särkyneestäsydämestä. Tämä kasvoi talon seinän vieressä, kun muutimme taloon. Kunnostustöiden yhteydessä kaikki talon reunalla kasvava oli kumminkin saatava pois. Hävettää sanoa, mutta tämä oli suurinpiirtein heitetty vain aitan taakse. Olisikohan ollut viime kesä, kun huomasin, että sielähän se kasvaa upeasti. Siirsin sen navetan reunalle ja nyt se on aivan valtava.


Pioni myös kukkii tällä hetkellä. Harmi kun ne kukkii niin nopeasti, varsinkin jos vettä tulee.


Ja arvatkaapas, ensimmäiset oman maan mansikat syötiin tänään. Kyllä oli hyvää..



Ihanaa heinäkuun alkua!

                                                                - Mia -