sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Huoneremontti osa 2


Vihdoin kuvia valmiista huoneesta ja niitä tulee nyt paljon. Vaikea uskoa vieläkään, että meillä on siisti ja kaunis makuuhuone. Nyt on viikko nukuttu uudessa huoneessa ja kyllä kelpaa. Yli seitsemän vuotta vaatteemme ovat seilanneet huoneesta huoneeseen ja osa vaatteista on ollut muovilaatikoissa. Ei siis mitään kunnollista säilytystilaa. Nyt kaikki ovat siistissä järjestyksessä omilla paikoillaan. Asioita oppii arvostamaan ihan eri lailla, kun niitä ilman joutuu olemaan.


Huoneeseen tuli vaatekomero mikä myös aikaisemmin oli sen puukiekko seinän takana. Kuvasta näkyykin jo, että huoneeseen jäi maalaamaton puulattia. Joskus vuosia sitten ajattelin että tottakai se maalataan. Onneksi remontti venyi ja se jäi maalaamattomaksi. Se tekee huoneesta erityisen hienon. Miten puulattia voikaan olla niin kaunis. Muutama lankku oli huono ja komeron puolelle päätettiin laittaa uusi puulattia. Se maalaattiin pellavaöljymaalilla.


Komeron pitkällä puu seinällä on vaatetanko ja sen yläpuolelle hylly. Komeron vinoon osaan laitettiin lyhyt tanko eri korkeudelle. Mietin pitkään kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä, mutta tämä halpa itsekeksitty järjestelmä osottautui todella hyväksi.


Komeron toisella puolella on säilytyskorit ja niiden päälle on tehty taso.


Korit ovat nyt piilossa vanhan kauniin lakanan takana.


Huoneeseen ei ole ostettu mitään uutta paitsi sänky. Kävimme Porissa testaamassa sänkyä ja tekemässä tilauksen. Sänky on tehty luonnonmateriaaleista ja siihen ei ole käytetty mitään myrkkyjä. Oikea ekopesä. Vinkin sängystä sain Jovelan Johannan blogista.


Sitten siirrytään komerosta huoneeseen. Komero seinän toiselle puolelle mies teki paneeleista vaatekaapin. Muistin nähneeni juuri tällaisen komeron jossain kuvassa ja etsin niin kauan että löysin netistä kuvan mitä näyttää miehelleni. Ja hän teki paremman mitä osasin odottaa. Komeroon käytettiin puusepältä tilattua kapeampaa helmiponttipaneelia. Jos en väärin muista, jouduimme odottamaan paneeleita lähes neljä kuukautta, mutta odotus palkittiin.


Suurin ongelma tuli eteen listojen kanssa. Vanha ovi mikä on vilahtanut täälä aikaisemmin, tuli vaatekomeron oveksi. Listat maalattiin ensin siniharmaalla, mutta kun ovi laitettiin paikalleen, se näytti aivan kamalalta. Olen testannut kymmeniä maaleja ja mikään ei tuntunut sopivan. Lopuksi sekoitin maalin itse. Älkää vain kysykö reseptiä :), siinä on kahta pellavaöljymaalia ja lisäksi bigmenttiä. Sekoittamani väri on ihan samanvärinen kuin oven yläosa. Mutta ovi on kulunut ja vaalenee alas päin. Olen kumminkin tyytyväinen väriin, antaa juuri oikean särmän vaalealle huoneelle.


Huoneen oviaukon listat maalattiin myös samalla värillä. Kynnys jäi sellaiseksi kun on ollutkin, kulunut siniharmaa.


Huone on erittäin matala ja sinne ei voi laittaa roikkuvaa valaisinta. Hyvä valinta oli siis vanhan mallin mukaan tehty uusi pallovalo. Vanhoja meillä on ennestään kaksi, yläkerran aulassa ja kuistilla. Sähköt olisimme saaneet piiloon, mutta niitä ei ole muissakaan huoneissa piiloteltu. Kaikki johdot ovat näkyvissä. Minun mielestä ne saakin niin olla vanhassa talossa.


Kirpputorilta löytynyt vanha ikkunalamppu sai uuden kangasjohdon ja pääsi vihdoin oikealle paikalle.


Komero on tehty lattiasta kattoon asti. Sisällä on pelkkiä hyllyjä. Siron näköinen, mutta sisälle mahtuu uskomaton määrä vaatteita.


Siinä se nyt on. Sama huone, ilman retroa. Tämä on vain minun mielipide, mutta olen niin tyytyväinen ja sehän on tärkein asia. Koti tehdään itseä varten. Mielestäni jokaisen koti on kaunis!


Olen onnistunut saamaan kasan vanhoja upeita räsymattoja ja tännekkin huoneeseen on tulossa sellainen. Täytyy vain odottaa kesään että saa matot pestyä.


Yksi taulu on seinälle tullut mikä toivottaa hyvää yötä. Vanha teksti on kankaalle tehty ja on kehystetty. Molemmat kirppislöytöjä.


Huoneen toisella puolella on pieni klaffilipasto. Se on ensimmäinen huutokauppaostokseni. Ette usko miten jännitti huutaa ensimmäistä kertaa, se on jäänyt kyllä mieleen :)


Huoneessa on hyvin vähän tavaraa esillä, vain muutama tärkeä ja kaunis esine. Punavalkoiset pienet kengät ovat minun ja ruskeat mieheni.



Nyt on vihdoin taputeltu taas yksi huone. Kysyin mieheltäni yks päivä, mitäs me nyt tehdään kun ei ole enää remonttia :)
Suunnitelmat viimeisestä isosta remontista ovat alkaneet.. alkamisajankohdasta ei kumminkaan tietoa. Se on varma, sitä ei voi venyttää näin pitkäksi kuin tämä huoneen kanssa. Täytyy alkaa henkisesti valmistautumaan siihen urakkaan, se ei ole nimittäin mikään pikkuremppa.


                                               Onnellinen tästä hetkestä!


                                                             - Mia -

lauantai 28. tammikuuta 2017

Huoneremontti osa 1

Nyt se on uskottava, yläkerran huone on saatu valmiiksi. Jaa, ei varmasti kenelläkään ole kestänyt näin kauan yhden huoneen remontti. Mutta kuten olen aikaisemmin sanonut, tämän huoneen kanssa ei ole ollut kiire. Tätä on tehty vähän silloin kun huvittaa ja silloin kun rahaa on ollut. Enkä ole edes odottanut sen valmistumista epätoivoisesti. Huomaa että kärsivällisyyttä on tullut vanhan talon myötä. Haluan välttyä myös virhevalinnoilta ja olen alkanut tykkäämään hitaista kunnostusprojekteista juuri sen takia. Ennen kuin näytän kuvia valmiista huoneesta, palataan huoneeseen ennen remonttia. Haluan itselleni muistiin nämä kuvat, vaikka ne ei ole mitään kaunista katseltavaa.


Tässä kuva huoneesta talon ostohetkellä 7,5 vuotta sitten. Seinä vaatekomeroon on aika hauska, puisia kiekkoja liimattu täyteen.


Huoneesta ei paljon kuvia ole otettu, mutta näistä näkee hyvin mitä se on sisältänyt. Olen sanonut tätä retrohuoneeksi aina. Monta vuotta huone toimi vain tavaran säilytyspaikkana, kun alakerrassa oli remontti meneillään.


2,5 vuotta sitten näytti tältä. Sanoin jo miehelleni, että minulta on tämä vaihe mennyt ohi, en sitten muista tällaista näkyä ollenkaan. Hän sanoi siihen: minä en ole unohtanut :). Joskus ajattelimme että pääsisimme helpolla tämän huoneen kanssa. Pientä pintaremonttia vain. Ei se kumminkaan mennyt ihan niin. Kaikki rakeenteelliset asiat piti saada kuntoon ja hyvin tehtyä. Esim. katon vinoissa osissa ei ollut juuri ollenkaan tuuletusrakoa.


Muovimaton ja levyn alla oli kaunis puulattia. Tässä on purkuvaihe menossa.
Nyt kun katselen näitä kuvia ja tiedän miltä lopputulos näyttää, en voi vieläkään uskoa että kaikki on valmista. Sehän on sanomattakin selvää, että olen tyytyväinen. Huoneesta tuli kauniimpi mitä odotin.
Seuraavan postauksen yritän tehdä nopeasti. Tuskin maltan odottaa että pääsen näyttämään kuvia.

Ensi yönä menen höyhensaarille, koska nukumme ensimmäisen yön uudessa makuuhuoneessa ja uudessa sängyssä  :)


                                                                         - Mia -

lauantai 14. tammikuuta 2017

Surullinen alku vuodelle


Juuri vähän ennen joulua saimme suru uutisen, mummani oli nukkunut pois. Ainoa mummani, maailman kiltein ihminen on poissa.
Hänen kanssaan vietimme ihania keskusteluja, olemme nauraneet ja myöskin itkeneet yhdessä. Olen kertonut hänelle monesti, että hän on maailman ihanin ihminen.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks`sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.

Eino Leino


Kiitos teille ihanat lukijat vuodesta 2016! Olette jaksaneet käydä täälä katsomassa ja kommentoimassa.
Mitä odotan alkaneelta vuodelta? En oikeastaan mitään erityistä. Vuosi voisi olla tasaisen rauhallinen. Haluaisin oppia paljon uusia asioita ja kysymys on vain ajasta, kun ehtisi tekemään kaikkea mitä haluaa. Jos jotain saisi toivoa, kiire saisi loppua ja vuorokauteen voisi tulla lisää tunteja. Kesän remontti suunnitelmia ei ole lyöty lukkoon, saa sitten nähdä mihin päädymme.


Tänään on vietetty hidasta lauantaita. Rakastan yli kaiken kiireettömiä vapaa päiviä. Aamu alkaa vielä hämärässä ja hitaalla aamiaisella. Koko päivänä ei ole kiire minnekkään. Hitaaseen päivään kuuluu myös, että autoa ei käytetä.


Tänään oli myös aivan täydellinen talvi sää. Lunta, aurinko paistoi ja ei tuullut yhtään. Suuntasimme koirien kanssa metsälenkille. Koirat nautti varmasti yhtä paljon kuin me. Tällaisia talvisäitä minä toivon. Täältä ehtikin lumet jo sulaa, mutta onneksi sitä tuli nyt lisää. Alkuviikon sää oli kammottavin pitkään aikaan. Vettä satoi ja tuuli niin, että tukka meinas päästä lähtee. Siihen päälle vielä liukkaus, sai sipsuttamalla liikkua eteenpäin. Ja kyllä se tuuli on vanhan talon pahin vihollinen. Tupaa lämmitettiin ja melkein samantien tupa viileni. Aina toivon pohjoistuulta, se ei meidän taloon ota.


Kaikki kuvat ovat tämän päivän metsälenkiltä. Kuvissa näkyvä potkukelkka on löytö omasta ulkorakennuksesta. Toimiva vehje onkin, vaikka on vanha. Ja olihan se jää sielä lumen alla, joten kyllä luisti.


Nämä kuvat kyllä rauhoittavat ja luonnossa liikkuminen. Mitä jos sitä ei pääsiskään luontoon? Jaa, en kyllä selviäisi.
Metsälenkin jälkeen maistui herkullinen vuohenjuusto lasagne. Kohta puolin lämpiää pihasauna jonka ainoa valon lähde on kynttilät.
Täydellinen hidas lauantai!


Tämä onkin jo instassa nähty kuva. Kuvasta voisi päätellä, että sielä joku ylihyvä kutoja kutoo. Hahaa, kuvat voivat joskus valehdella aika paljon. Tämän vuoden uusin juttu on kutominen. Kuinka monta vuotta olen haaveillut tästä. Nyt se sitten tapahtui. Olen itse opiskellut kotona ja kohta on ensimmäiset villasukat valmiit, jihuu. Tästä se lähtee. Toivottavasti vielä jonain päivänä kudon itselleni villapaidan, mutta ei mennä asioiden edelle.


                                           Rauhallisesti ja uutta oppien kohti vuotta 2017


                                                                   - Mia -

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulu



                            Tuvassa tuoksuu kuusi ja kaikki on valmiina joulun viettoon!


                                                Toivotan kaikille ihanaa ja rauhallista

                                                                    Joulua!


                                                                     -Mia-

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Tyynelän tonttu & joulun tunnelmaa

Saanko esitellä kotitonttumme Arvin. Viime jouluna kävin Tonttulassa vierailulla ja tonttu jäi silloin saamatta. Ihastuin erääseen tonttuun, mutta mietin liian kauan ja se ehti mennä. Eija Porkola valmistaa Tyynelän tontut käsityönä ja jokainen on myös eri näköinen. Tietysti jokaisella on myös nimi. Kesällä kävin uudestaan vierailulla Tonttulassa, koska eräs blogini kommentoija kehui, että paikka on upea myös kesällä. Ja sitä se todellakin oli. Sieltä se oma Arvi tonttu sitten löytyi. Arvi pääsee joulun ajaksi isoon tupaan ja muina aikoina on yläkerrassa. Voisi sanoa, että en ole hirveästi tonttujen ystävä, mutta tämä on vienyt sydämeni. Tässä hän siis on..


Lauantaina kävin joulumarkkinoilla Pietarsaaressa ja samalla kävin museossa mihin oli laitettu esille vanhan ajan joulu. Aah, sitä tunnelmaa. Joulupukkikin istui keskellä lattiaa olkien päällä.


Tämä kuva on kaunis. Ehkä juuri siksi, että siinä on pöytä minkälaisen haluaisin meidän isoon tupaan. Päätimme, että laitamme ison uuden ruokapöydän myyntiin ja toivomme, että saisimme unelmien pöydän joskus. Siinä käy varmasti niin, että joudumme olemaan ilman pöytää hyvinkin kauan...


Joulumarkkinoilta en ostanut muuta, kuin tämän kolmi haaraisen kynttilän. Vielä en malta sitä polttaa, ehkä vasta jouluna.

Tänä vuonna on ollut vaikea laittaa joulua kotiin. Haluan vain yksinkertaista ja kaunista. Tuo tavara ahdistus on tullut pysyäkseen. Melkeinpä kynttilöillä ja havuilla mennään tämä joulu ja muutamalla koristeella. Himmeli on kuitenkin sellainen minkä haluan esille. Se taitaa olla joulukoristeista kaunein. Himmeli on vaihtanut joka joulu paikkaa. Tänä vuonna se roikkuu vanhan pienen pöydän yläpuolella isossa tuvassa. Ison tuvan tunnelma on mielestäni nyt tarpeeksi jouluinen.


Toinen uusi lempi koriste on ystävältäni saama tähti ikkunaan. Tällaista en ole aikaisemmin nähnyt ja on kyllä niin kaunis. Tähti pääsi keittiön ikkunaan. Juuri näin kauniita joulukoristeita minä haluan.


Lopuksi vielä kuva meidän vanhasta herrasta lempipaikallaan sohvan nojalla. Täältä näkee suoraan ulos ja pystyy "kyttäämään" naapureita :)


Kiitos edellisen postauksen kommenteista! Kiva että sai jakaa myös teille hyvän vinkin!


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Japaninsaha

Tämäkin työkalu on ollut hankitalistalla jo pidemmän aikaa. Yläkerran remontti huoneessa tuli sellainen vaihe eteen, että nyt oli aika pistää japaninsaha tilaukseen. Vanhasta ovesta täytyi saada alareunasta pieni soiro pois. Jos tässä olisi käyttänyt tavallista sahaa tai höylää, olisi oven reuna voinut rispaantua tai lohjeta paloja.


Tässä lainaus nettikaupan esittelystä:
Näillä työskentely on mukavaa ja helppoa, kunhan on sisäistänyt sahan toimintaperiaatteen. "Ilman voimaa" ja "oikealla tekniikalla" - lauseet kuvaavat asiaa oikein hyvin. Sahojen terät ovat kaksirivisiä höyläteriä ja ne leikkaavat vain vetosuuntaan, joten ne eivät revi eivätkä rispaa puuta lainkaan. Sahalla pääsee hankaliinkin paikkoihin ja sahausjälki on siistiä. Listotuksissa ne ovat aivan loistavia.


Sahoja on paljon eri hintaisia. Meidän saha maksoi 32€ ja oli kyllä hintansa arvoinen. Sahausjälki oli todella siistiä. Sahoja on saatavana myös erilaisilla terillä ja eri käyttötarkoituksiin.


On varmasti sanomattakin selvää, että suosittelen tätä joka kotiin missä vähänkin nikkaroidaan.


Ehkä pian päästään katsomaan remonttihuoneen kuulumisia. Nyt nimittäin ollaan jo pitkällä.. :)


                                                                       - Mia -

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Talonpoikaisantiikki, tavaran karsiminen ja entisöinti

Voin nyt sanoa, että oma tyyli ja mieltymys on löytynyt. Se on talonpoikaisantiikki. Minun koti/kodit ovat nähneet kaikenlaista vuosien varrella. Juuri ennen, kuin aloitin kirjoittamaan tätä, selailin vanhoja kuvia. Sieltä tuli yksi kuva esille, mitä kauan katselin. Kuvaa katsoessani tuli vain mieleen "prinsessa ruusunen". Tähän voisi lisätä vielä kauhistuneita hymiöitä. Aikaansa kutakin.
Arvostus talonpoikaisantiikkia kohtaan on suuri. Mielestäni kauneinta käsityötä, mitä voi vain olla. Yksinkertaista, mutta niin kaunista. Olen myös saanut haalittua itselleni upeita kirjoja kyseisestä aiheesta. Tähän voi siis lisätä, että päälle maalatut huonekalut eivät tällä hetkellä sytytä. Myönnän sen myös, että olen itse pilannut muutaman huonekalun maalaamalla. Mutta onneksi ne eivät olleet "aitoa antiikkia", mutta olisi ollut silti parempi jättää maalaamatta.

Elokuussa oli jälleen se vuoden kohokohta, Juthbackan markkinat. Sieltä mukaani tarttui kaunis alkuperäisvärityksellä oleva sivustavedettävä puusohva. Kauniin ulkonäkönsä lisäksi, tämä on todella mukava istua. Tästä on tullut minun lempisohva ja tässä luen myös kirjoja. Tällä hetkelläkin istun siinä ja koira nukkuu vieressäni.
Pesin puusohvan pihalla ja käytin tietenkin pellavaöljysuopaa. Pieni vinkki teille, jotka ostatte vanhoja puuhuonekaluja/esineitä, peskää pellavaöljysuovalla ja muistakaa, että veden pitää olla kylmää.


Sohvan sininen väri on aika harvinainen. Sohvassa on myös upeat koristukset. Tämän sohvan kuljettaminen kotiin olikin hauska juttu. Jollain ihmeen kaupalla saimme mahtumaan sen farmariautoon. Vitsailemmekin usein mieheni kanssa, että se mikä ei meidän autoon mahdu, sitä ei tarvita.

Jo kauan jatkunut tavaran karsiminen on jotenkin todella helpottavaa. Olen siivoillut kaappeja ja päättänyt luopua kaikesta mitä en tarvi. Jonkinlainen ahdistus on tullut kaikkea tavaraa kohtaan. Mitä säilyttää kaikkea, mitä ei tarvitse. Olen lahjoittanut, myynyt ja osa mennyt roskiin. Tällä hetkellä odotan kirpparipöytää ja sinne on menossa kokonainen vuori tavaraa. Kaapit ovat nyt siistit ja oma mielikin on puhdistunut.


Tuoli josta poistin maalit jonkin aikaa sitten, sai pienen käsittelyn. Istuinosa joka aikaisemmin on myös ollut musta, päätin maalata sen. Ystäväni oli kylässä ja teimme yhdessä munaöljytemperaa, jolla istuinosan sitten maalasin. Kuluneen kauniin reunan jätin maalaamatta, koska siitä ei tikkuja irronnut. Tuolissa on nyt huomattavasti mukavampi istua.


Pieni vinkki tähän väliin vanhoihin tuoleihin liittyen. Kesämarkkinoilla törmäsin tällaiseen pieneen lammas ihanuuteen. Enpä ollut tiennyt, että tällaisia on olemassa. Pieni istuinpehmuste ja tehty lampaantaljasta. Kyllä nyt on mukava istua vanhassa puutuolissa. Haluaisin kaikkiin tuoliin tällaiset, mutta ovat aika arvokkaita.


Tämä arkku on täälä blogissa jo nähty. Ostin tämän huutokaupasta. Yksi päivä alkasin katsomaan arkkua ja sanoin miehelleni, että tämähän on aivan hirveä, eihän tämä voi olla alkuperäinen maalaus. No, eihän se sitä ole. Mielessäni varmasti kävi, että tämäkin menee myyntiin.


Lähdin vähän rapsuttamaan maalia pois. Sielä se on, alkuperäinen sininen väri. Ensi keväänä otan tämän arkun käsittelyyn. Mielenkiintoista mitä alta paljastuu...


Löysin mielenkiintoisen kuvan eräästä kirjasta. Tämä vinolipasto on vanhinta perusmallia, 1700- luvun alkupuolelta. Ja arvatkaa, meillä on lähes samanlainen. Alkuperäiset rivat ovat vain vaihtuneet.


Ostimme tämän vuosia sitten huutokaupasta ja meille kyllä sanottiin, että se on 1700- luvulta. Emme sitä tosissamme uskoneet, mutta ehkä se onkin.
Tarkoitus olisi poistaa myös maalit tästä. Alta pilkoittaa kaunis musta väri..
Ensi kesäksi taas projekteja riittää. Tällä lipastolla ei kiire ole, mutta arkku on niin mielenkiintoinen projekti, saa nähdä maltanko odottaa kevääseen :)

Kivaa sunnuntain jatkoa!

                                                                     - Mia -