sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Japaninsaha

Tämäkin työkalu on ollut hankitalistalla jo pidemmän aikaa. Yläkerran remontti huoneessa tuli sellainen vaihe eteen, että nyt oli aika pistää japaninsaha tilaukseen. Vanhasta ovesta täytyi saada alareunasta pieni soiro pois. Jos tässä olisi käyttänyt tavallista sahaa tai höylää, olisi oven reuna voinut rispaantua tai lohjeta paloja.


Tässä lainaus nettikaupan esittelystä:
Näillä työskentely on mukavaa ja helppoa, kunhan on sisäistänyt sahan toimintaperiaatteen. "Ilman voimaa" ja "oikealla tekniikalla" - lauseet kuvaavat asiaa oikein hyvin. Sahojen terät ovat kaksirivisiä höyläteriä ja ne leikkaavat vain vetosuuntaan, joten ne eivät revi eivätkä rispaa puuta lainkaan. Sahalla pääsee hankaliinkin paikkoihin ja sahausjälki on siistiä. Listotuksissa ne ovat aivan loistavia.


Sahoja on paljon eri hintaisia. Meidän saha maksoi 32€ ja oli kyllä hintansa arvoinen. Sahausjälki oli todella siistiä. Sahoja on saatavana myös erilaisilla terillä ja eri käyttötarkoituksiin.


On varmasti sanomattakin selvää, että suosittelen tätä joka kotiin missä vähänkin nikkaroidaan.


Ehkä pian päästään katsomaan remonttihuoneen kuulumisia. Nyt nimittäin ollaan jo pitkällä.. :)


                                                                       - Mia -

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Talonpoikaisantiikki, tavaran karsiminen ja entisöinti

Voin nyt sanoa, että oma tyyli ja mieltymys on löytynyt. Se on talonpoikaisantiikki. Minun koti/kodit ovat nähneet kaikenlaista vuosien varrella. Juuri ennen, kuin aloitin kirjoittamaan tätä, selailin vanhoja kuvia. Sieltä tuli yksi kuva esille, mitä kauan katselin. Kuvaa katsoessani tuli vain mieleen "prinsessa ruusunen". Tähän voisi lisätä vielä kauhistuneita hymiöitä. Aikaansa kutakin.
Arvostus talonpoikaisantiikkia kohtaan on suuri. Mielestäni kauneinta käsityötä, mitä voi vain olla. Yksinkertaista, mutta niin kaunista. Olen myös saanut haalittua itselleni upeita kirjoja kyseisestä aiheesta. Tähän voi siis lisätä, että päälle maalatut huonekalut eivät tällä hetkellä sytytä. Myönnän sen myös, että olen itse pilannut muutaman huonekalun maalaamalla. Mutta onneksi ne eivät olleet "aitoa antiikkia", mutta olisi ollut silti parempi jättää maalaamatta.

Elokuussa oli jälleen se vuoden kohokohta, Juthbackan markkinat. Sieltä mukaani tarttui kaunis alkuperäisvärityksellä oleva sivustavedettävä puusohva. Kauniin ulkonäkönsä lisäksi, tämä on todella mukava istua. Tästä on tullut minun lempisohva ja tässä luen myös kirjoja. Tällä hetkelläkin istun siinä ja koira nukkuu vieressäni.
Pesin puusohvan pihalla ja käytin tietenkin pellavaöljysuopaa. Pieni vinkki teille, jotka ostatte vanhoja puuhuonekaluja/esineitä, peskää pellavaöljysuovalla ja muistakaa, että veden pitää olla kylmää.


Sohvan sininen väri on aika harvinainen. Sohvassa on myös upeat koristukset. Tämän sohvan kuljettaminen kotiin olikin hauska juttu. Jollain ihmeen kaupalla saimme mahtumaan sen farmariautoon. Vitsailemmekin usein mieheni kanssa, että se mikä ei meidän autoon mahdu, sitä ei tarvita.

Jo kauan jatkunut tavaran karsiminen on jotenkin todella helpottavaa. Olen siivoillut kaappeja ja päättänyt luopua kaikesta mitä en tarvi. Jonkinlainen ahdistus on tullut kaikkea tavaraa kohtaan. Mitä säilyttää kaikkea, mitä ei tarvitse. Olen lahjoittanut, myynyt ja osa mennyt roskiin. Tällä hetkellä odotan kirpparipöytää ja sinne on menossa kokonainen vuori tavaraa. Kaapit ovat nyt siistit ja oma mielikin on puhdistunut.


Tuoli josta poistin maalit jonkin aikaa sitten, sai pienen käsittelyn. Istuinosa joka aikaisemmin on myös ollut musta, päätin maalata sen. Ystäväni oli kylässä ja teimme yhdessä munaöljytemperaa, jolla istuinosan sitten maalasin. Kuluneen kauniin reunan jätin maalaamatta, koska siitä ei tikkuja irronnut. Tuolissa on nyt huomattavasti mukavampi istua.


Pieni vinkki tähän väliin vanhoihin tuoleihin liittyen. Kesämarkkinoilla törmäsin tällaiseen pieneen lammas ihanuuteen. Enpä ollut tiennyt, että tällaisia on olemassa. Pieni istuinpehmuste ja tehty lampaantaljasta. Kyllä nyt on mukava istua vanhassa puutuolissa. Haluaisin kaikkiin tuoliin tällaiset, mutta ovat aika arvokkaita.


Tämä arkku on täälä blogissa jo nähty. Ostin tämän huutokaupasta. Yksi päivä alkasin katsomaan arkkua ja sanoin miehelleni, että tämähän on aivan hirveä, eihän tämä voi olla alkuperäinen maalaus. No, eihän se sitä ole. Mielessäni varmasti kävi, että tämäkin menee myyntiin.


Lähdin vähän rapsuttamaan maalia pois. Sielä se on, alkuperäinen sininen väri. Ensi keväänä otan tämän arkun käsittelyyn. Mielenkiintoista mitä alta paljastuu...


Löysin mielenkiintoisen kuvan eräästä kirjasta. Tämä vinolipasto on vanhinta perusmallia, 1700- luvun alkupuolelta. Ja arvatkaa, meillä on lähes samanlainen. Alkuperäiset rivat ovat vain vaihtuneet.


Ostimme tämän vuosia sitten huutokaupasta ja meille kyllä sanottiin, että se on 1700- luvulta. Emme sitä tosissamme uskoneet, mutta ehkä se onkin.
Tarkoitus olisi poistaa myös maalit tästä. Alta pilkoittaa kaunis musta väri..
Ensi kesäksi taas projekteja riittää. Tällä lipastolla ei kiire ole, mutta arkku on niin mielenkiintoinen projekti, saa nähdä maltanko odottaa kevääseen :)

Kivaa sunnuntain jatkoa!

                                                                     - Mia -

lauantai 1. lokakuuta 2016

Portit

Kesä on vaihtunut syksyyn, kun viimeksi kirjoittelin tänne. Aika on mennyt hurjan nopeasti. Kesä, ihana kesä, joka jollain lailla oli erityisen ihana ja tärkeä tänä vuonna, meni nopeasti. Aika ei vain ole riittänyt blogille, vaikka kirjottamisen aiheita olisi riittänyt. Tällä hetkellä olen flunssan kourissa ja nyt löytyi se oikea hetki kirjoittaa ja katsoa mitä meidän pihassa on tapahtunut.
Yläkerran huoneessa on myös tapahtunut edistystä ja kesän aikana on hoidettu pieniä korjaustöitä, mitkä eivät välttämättä edes näy. Ja juuri näitä pieniä töitä riittää vanhassa talossa. On myös siivottu ulkorakennuksia. Nyt odotan vain, että päästään aloittamaan pajan siivousta. Siitä olisi tarkoitus tehdä minun ikioma ikkunaverstas. Kesällä on myös reissattu ja monessa museossa käyty. Olen aivan häkeltymyt museoiden kauneudesta ja nimenomaan talonpoikaismuseoista. Voisin muuttaa niihin heti.

Niin, portit ovat siis valmistuneet ja muurit. Kuvat olen ottanut jo kesällä, täälä ei tosiaankaan ole noin vihreää enää.


Tässä on vasta porttien asettelua. Muurit jäivät liian lyhkäisiksi, koska portit muuttuivat alkuperäisestä suunnitelmasta. Porttien suunnitteluun meni paljon aikaa, kun emme osanneet päättää minkälaiset haluamme. Nyt tarvitsemme lisää tiiliä, koska näin se ei voi jäädä. Mutta se saa jäädä ensi kesään.


Seuraava asia mitä sai miettiä, oli väri. Väri piti saada mahdollisimman lähelle pari-ovien keltaista väriä. Pari-ovet on maalattu pellavaöljymaalilla, mutta halusin portteihin muun maalin. Virtasen maaleista olen kuullut vain pelkkää hyvää ja sieltä sopiva väri löytyi, kartanonkeltainen.


Saranat laitettiin talon puolelle.


Muurien päälle laitettiin pellit suojaksi. Tästä olisi tarkoitus jatkaa ensi kesänä punaista aitaa ja tietenkin muurata pari kerrosta lisää tiiliä. Tykkään paljon, kun piha on rajattu. Autot jäävät toiselle puolelle, ihanaa. En muutenkaan tykkää, kun autolla ajetaan suoraan oven eteen.


Tästä ollaan kauan haaveiltu ja nyt se on siinä valmiina! Halusin, että piha säilyy maalaispihana ja mielestäni säilyi, vaikka pieni ehostus tuli.

Instaan on helppo laittaa kuvia ja olenkin sortunut siihen. Mutta toivon, että blogi alkaisi myös päivittymään useammin. Teidän muiden blogeja en ole myöskään käynyt paljoa kommentoimassa, mutta olen kyllä lukenut ja hengessä mukana ollut.

Aurinkoisia syyspäiviä!

                                                                  - Mia-

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Ikkunat ovat talon silmät

Kuva Kiilin museosta  
Katseeni kiinnittyy vanhaa taloa katsoessani aina ensimmäisenä ikkunoihin. Onko vaihdettu uusiin, vai onko säilytetty upeat vanhat ikkunat. Ne ovat niin suuri osa vanhan talon kauneutta ja mittaamattoman arvokkaat.


Lehtileike jonka olen ottanut vuosia sitten säilöön itselleni.
Meillä valitettavasti on vaihdettu alkuperäiset t- ikkunat pois jo kauan sitten, vain kuistilla on ne jäljellä. Onneksi, ne ovat todella kauniit. Mutta meillä on silti kauniit säilyttämisen arvoiset ikkunat. Talon entinen omistaja on oman metsän puista tehnyt nykyiset ikkunat ja tietenkin tarkkaan valitusta puusta. Sitä en tiedä koska muutostyö on tehty, ehkä n. 30-40 luvulla. Ikkunoissa on messinkiset kulmaraudat ja kauniit sormi/myrskyhakaset.


Minun joka kesäinen työurakka on ikkunankunnostaminen. Tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla ollaan. Nyt kun vihdoin on oppinut kunnolla, siihen ei kauan myöskään mene. Kuivumisajat pitää toki ottaa huomioon. Kuvassa ikkunan lähtökohta.
Ensimmäinen kesä kun aloitin, taistelin yhden ikkunaruudun kanssa koko kesän. Viime kesänä valmistui ennätysmäärä ikkunoita. Tällä viikolla taisi suustani päästä lause: nyt loppu mun ikkunankunnostus. Hermot meni, mutta ehkä mieheni tietää, että en sitä tosissani tarkoittanut:). En, ikinä en luovuta tässä asiassa. Olen päättänyt että laitan kaikki talon ikkunat ja se pitää.


Tänään koin sen tärkeimmän tunteen, onnistumisen! Kun katselee omaa kädenjälkeä ja on onnistunut, se on palkitsevaa ja tästä jatketaan hymyssä suin.


Jonossa on ikkunoita odottamassa. Tällä hetkellä odotan postista saapuvaa kittiä..
Jouduin myös irrottamaan yhden ikkunan vielä kunnostukseen. Ikkunanpesun yhteydessä tuli vastaan niin huonokuntoinen ikkuna, että sitä ei voinut jättää ensikesään.


Myös ikkunanpuitteiden kunnostus on alkanut.

Täytyy loppuun vielä laittaa kuva meidän valtavasta särkyneestäsydämestä. Tämä kasvoi talon seinän vieressä, kun muutimme taloon. Kunnostustöiden yhteydessä kaikki talon reunalla kasvava oli kumminkin saatava pois. Hävettää sanoa, mutta tämä oli suurinpiirtein heitetty vain aitan taakse. Olisikohan ollut viime kesä, kun huomasin, että sielähän se kasvaa upeasti. Siirsin sen navetan reunalle ja nyt se on aivan valtava.


Pioni myös kukkii tällä hetkellä. Harmi kun ne kukkii niin nopeasti, varsinkin jos vettä tulee.


Ja arvatkaapas, ensimmäiset oman maan mansikat syötiin tänään. Kyllä oli hyvää..



Ihanaa heinäkuun alkua!

                                                                - Mia -

torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannus


Juhannuksen aika - kesän parasta aikaa ja luonto kauneimmillaan. Parasta aikaa koristella koti ja piha luonnonkukilla.


Pergola on valmis vastaanottamaan juhannusvieraat. Huomenna pöytää notkuu kesän herkkuja, naurua ja rentoa yhdessäoloa.


Keittiö on koristeltu juhannusruusuilla. Ihanaa kun voi poimia kukkia omasta pihasta ja se yksinkertaisin on yleensä kaunein.


Pihalla juhannusruusu kukkii kauniisti aitan edessä. Tänä vuonna vielä juuri oikeaan aikaan.


Ihanaa kukkaloistoa..


N. 30 metriä pitkä ruusuaita on myös täydessä kukassa. Aah, mikä tuoksu..


Viimeinen kuva on kukasta johon tarvitsen tunnistusapua. Löysin tämän tänään syreeniaidan välistä. Kaunis valkoinen hento kukka. Ei ensimmäisenä mieleen tule ainakaan rikkaruohoa.



Toivotan kaikille ihanille lukijoille kaunista ja rauhallista juhannuksen aikaa!

                                                                      - Mia -

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Pihan pienet muutokset

Pitkästä aikaa... aika on mennyt hurjan nopeasti ja bloggaamiselle tai ylipäätään tietokoneella istumiselle ei ole aikaa ollut. On varmasti inspiraatiokin ollut kadoksissa. Monesti olen meinannut aloittaa, mutta siihen se onkin jäänyt. Kuvia on tullut räpsittyä paljon ja olikin tarkoitus laittaa kevään kukkaloistosta kuvia. Olen nauttinut tänä keväänä suunnattomasti omasta pihastani, kuinka se voikaan olla niin kaunis. Olen myös yrittänyt olla välittämättä rikkaruohoista ja vain nauttia mitä kaunista ympärillä on. Vuosien työn tulos alkaa tosiaan näkymään ja puutarha alkaa näyttämään kauniilta. Viherpeukaloksi en ole syntynyt joten ei meidän pihasta mitään unelma täydellistä koskaan tule. Ainakin jos kukkapenkeistä puhutaan, niissä olen kyllä aika onneton.

Tällä hetkellä ilma täälä on suorastaan trooppisen lämmin ja ukonilma saapui juuri. Nyt onkin aikaa laittaa kuvia pihan muutoksista. Kyseessä on etupihan sorakäytävän tekeminen.


Työt alkoivat kaivuu hommilla. Naapuri tuli minikaivurilla kaivamaan ja työt olivat nopeasti sen osalta ohi. Käytävä osa kaivettiin hieman syvemmälle ja muusta alueesta raavittiin vain hieman pintaa. Siihen osaan on istutettu uutta nurmikkoa.


Soran alle laitettiin kankaat. Kuvat on nyt vanhoja, nurmikko alueella on jo paljon vihreää näkyvissä. Käytävän kivi valinta on ihan huippu, luonnonkiveä. Aitatolppien pohjatyöt on tehty. Tiilien muuraaminen alkaa ihan lähipäivinä, kunhan nämä vesisateet vain loppuvat.


Portaat ovat vieläkin käsittelemättä. Musta väri kiinnostaa ja se tulee nyt varmasti väriksi.


Lavakaulukset on myös laitettu. Öljysin ja maalasin pellavaöljymaalilla. Tarkoitus oli maalata ne mustaksi, mutta mustaa maalia ei ollut, joten punainen sai kelvata. Laatikossa kasvaa kahta eri salaattia,ruohosipuli ja basilikaa.


Kasvihuonekuumeeseen teimme tilapäisratkaisun. Minikasvihuone, riittää ainakin tällä hetkellä mainiosti. Oven lisäksi siinä on ikkuna minkä saa auki. Sielä kasvaa tomaatit ja kurkut. Onhan se tällaisen ensikertalaisen hyvä lähteä kokeilemaan kasvattamista pienimuotoisesti.


Suurin onnistumisen ilo on kyllä mansikkamaassa. Taimet ovat kasvaneet todella paljon ja myös kukkivat. Mies teki tällä viikolla kaaret mansikkamaahan, nyt enää verkot puuttuvat. En halua, että yksikään mansikka joutuu lintujen suihin.
Pieni sora-alue tehtiin myös pöytäryhmälle pellon puolelle. Helpottaa kummasti nurmikonleikkuuta, kun ei tarvitse siirrellä kalusteita.


Jihuu, oman maan mansikkaa.


Myös etupihan sorakäytävän viereen syreenien alle on tullut pergola. Kaksi edellistä paviljonkia myrsky on tuhonnut. Tämä on nyt halvin malli, jos niihin edellisiin vertaa. Tähän on nyt betonit valettu, joten luulisi paikoillaan pysyvän. Sivu hyttysverkot eivät tähän pergolaan kuulu, mutta sain ne edellisestä hajonneesta paviljongista ja ne sopi ihan mainiosti tähän.


Kesän ensimmäinen huutokauppa on myös koettu. Sieltä mukaani lähti tämä ihana voikirnu. Se päätyi heti kukkamaljakoksi.



                                                            Lomatunnelmissa

                                                                    - Mia -

lauantai 14. toukokuuta 2016

Pöydän muutos


Pieni pöytä ja keinutuoli mitkä oli tarkoitus tänä kesänä laittaa, niistä pöytä on jo valmistunut. Kiitos siitä ihanien lämpöisten säiden. Lähdin poistamaan maalia. Päällimmäinen paksu maalikerros lähti helposti pois. Alta tuli vaaleansininen maali mikä ei helposti irti lähtenyt, enkä sitä yrittänytkään ottaa pois.


Maalinpoiston jälkeen hioin ihan kevyesti pöydän ja pesin mäntysuovalla. Ihan ensimmäinen ajatus oli jättää lipasto tällaiseksi, mutta kannettuani sen sisälle ei se miellyttänyt ollenkaan.


Laatikot käsittelin sellakalla. Tämä on muuten hyvä tapa peittää vanhojen huonekalujen epämääräistä hajua.


Pienet posliininupit mitä laatikoissa oli vaihtuivat. Nämä kauniit messinkiset vetimet löytyivät omasta varastosta.


Sitten olikin enää yksi ongelma, millä käsittelen pöydän. Elinan blogin inspiroimana ajattelin lähteä kokeilemaan munaöljytemperaa. Kannatti todellakin kokeilla, tämä oli helppoa ja kivaa. Tästä luultavasti tulee yksi lempimaaleistani. Tarvitset vain kananmunaa, pellavaöljyä, vettä ja pigmenttiä. Ohjeen löydät täältä


Valmis pöytä, aikamoisen muutoksen se koki ja mielestäni positiivisen sellaisen. Maalipinta on todella kaunis ja ihanaa kun paksu muovimaalikerros on poissa. Kaikki ei kumminkaan mennyt ihan niin kuin piti. Ensimmäiseen munatemperaan laitoin aivan liian vähän pigmenttiä, joten jouduin maalaamaan uudestaan.


Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, tämä oli todella kivaa ja onhan tämä ikivanha maali.

Pihan muutostyöt ovat lähteneet käyntiin ja toivottavasti pian on myös kuvamateriaalia mitä näyttää.

                                                                   - Mia -