perjantai 21. huhtikuuta 2017

Muutoksia

Täälä tapahtuu ja tehdään aina jotain ja hyvä niin, pitää mielen virkeänä. Joskus, todella harvoin, käy mielessä ajatus: olisi jo valmista. Se ajatus lähtee yhtä nopeasti pois. Onneksi ei ole valmista. On aina jotain mitä suunnitella ja tärkein, tehdä jotain mielekästä! Asia erikseen on virheet mitä on tullut tehtyä. Keittiön lattiasta on alkanut maalinpoisto. Olisi helpompi syyttää siitä jotain muuta ja sanoa, miksi tämä lattia on maalattu. Tämä tulee olemaan hidas projekti, ei ole kevyintä hommaa. Käsin kaapimella aion ottaa kaiken pois. Kokeilin speadheateria, mutta en uskalla sillä ottaa. Lattiassa on niin suuria rakoja, ei tarvitse olla kuin vähän pölyä raossa niin tulipalo on taattu.


Puolet lattiasta on otettu. Kuvassa näkyvät nyt kauneimmat lankut. Ajanpatinoimat, tummanruskeat, leveät, siis aivan täydelliset. Pieni propleema on se, että nuo loput mistä on maalit poistamatta ovat erilaisia. Kapeita ja myös erivärisiä. Luulen että tuossa keskellä keittiötä on mennyt aikoinaan seinä. Yli sata vuotta sitten ei nykyistä kuistia ole ollut ja nämä leveät lankut ovat  varmasti porstuan lattia. Olen myös miettinyt mitä teen lattialle sitten, kun maalit on poistettu. Vernissa lattia kiinnostaa kovasti. Sillä ehkä saisin koko lattiasta tummanruskean ihan niin, kuin nuo levet lankut. Mitään kokemusta ei ole vernissan käytöstä lattiassa. Mielelläni kuulisin jos jollain on!
Keittiössä tapahtuu muutakin muutosta tällä hetkellä, siitä myöhemmin lisää.


Viikko sitten putsasin isontuvan hirsiseinän. Pieni asia, mutta häiritsevä. Hirsien välissä on tietenkin sammaleet, mutta niitä pursusi yli äyräiden. Poistin vain sen verran, että saan pellavariveet nauhaksi kauniisti hirsien väliin. Pesin myös seinän pellavaöljysuovalla. Siinä vierähti melkein päivä.


Mietin laitanko tämän kuvan, mutta yrittäkää olla näkemättä tuota tv:tä, ruma kapistus. Vanha iso valkoinen astiakaappi lähti uuteen kotiin. Se on ollut tuossa klahvilipaston paikalla. Nyt siis esille tuli vanha oviaukko. Eli isoontupaan on varmasti mennyt kaksi oviaukkoa ennen. Sitä emme voi valitettavasti ottaa käyttöön, koska keittiön ainoa pitkä taso menee seinän takana ja keittiöstä ei jäisi mitään jäljelle. Nyt odotan vain joskus saavani tuohon seinälle kauniin vanhan lautashyllykaapin.


Jonkun mielestä ruma näky, sähköjohdot. Minun mielestä tämä kuuluu vanhassa talossa näkyä.


Asia mitä olen jo pitkään miettinyt on isontuvan järjestys. On vain tuntunut, että jotain muutosta on tapahduttava. Olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja, mutta en keksinyt mikä sielä on pielessä. Muutama päivä sitten ymmärsin mikä on pielessä. Liikaa huonekaluja. Nyt haluan kuulla teidän mielipiteitä! Miltä tämä näyttää? Tuvanpöytä oli siis ennen sinisen sohvan edessä. Pienen nojatuolin paikalla on ollut Ikean Ektorp sohva. Mielestäni sininen sohva tulee kauniimmin esille, kun pöytä ei ole edessä. Tuvanpöytäkin näyttää vielä kauniimmalta uudella paikalla. Nyt täytyy etsiä kaksi vanhaa penkkiä jotka tulevat pöydän pitkille sivulle ja pöydän päihin tulevat tuolit. Penkkejä on vain tosi vaikea löytää. Kuistin penkki on tällä hetkellä pöydän kanssa, mutta laittaisin sen mielelläni takaisin kuistille. Tämä järjestys tuntuu hyvältä ja on ihana saada koko keskilattia tyhjäksi. Pesua odottavat upeat samanlaiset pohjalaiset räsymatot jotka varmasti näyttävät upealta, kun pääsevät kunnolla esille. Jos tämä järjestys jää, ektorp menee myyntiin. Mitä minä sillä teen, kun on jo kaksi vanhaa sohvaa :)

Jääkö tämä vai palautetaanko vanha järjestys? Minusta tämä on parempi ja viihdyn tässä itse :)


                                                                     - Mia -

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Tuvan pöytä & kamarisänky

Hei pitkästä aikaa! Pari kuukautta on taas vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Aika ei vaan tunnu riittävän kaikkeen. Mielessä on käynyt myös blogin lopetus. Mutta toisaalta en sitä haluaisi. Eli jatketaan, mutta päivitystahti on mitä on ja miltä itsestä tuntuu.

Olen monesti maininnut, että voi kun löytyisi vanha kaunis ruokapöytä. No, sellainen tuli sitten eteen. Vanha ruokapöytämme, mallia uusi, pääsi hyvään kotiin sillä se lähti sukulaisperheeseen.


Kuvan alareunaan vasemmalle jää iso tila. Sitä kohtaa en koskaan kuvaa, koska siinä ei ole edes tapettia laitettu. Kun alapohja laitettiin kuntoon, tehtiin siihen valmius takalle. Siinä on myös aikoinaan ollut iso avotakka, ihan niin kuin tuvissa on yleensä ollutkin. Talon entinen asukas on piirtänyt meille mallin takasta ja toivomme, että sellainen joskus siinä tulisi olemaan.


Pöytä on täysin alkuperäisessä kunnossa ja todellakin vanha. Pöydässä on vuosiluku 1858.
Pöytä on saman pituinen kuin vanha pöytä, mutta paljon kapeampi. Puusohva on nyt pöydän kaverina ja pöydän päissä tuolit. Nyt mietin vain, sopisiko puinen penkki pöydän kanssa. Sillä sovitin kuistin penkkiä pöydän kanssa ja tykkäsin paljon. Asia jää mietintään..


Elinalta ostin kamarisängyn. Olen kauan haaveillut ja etsinyt kyseistä sänkyä. Olin melkein varma, ettei sellaista koskaan löydy. Mutta sellainen löytyi ja vielä kaikkein kaunein mitä voi olla. Kiitos kaupoista ja oli todella mukava tavata ja jutella!


Sänky on myös alkuperäisessä kunnossa. Voiko sänky enää kauniimpi olla! Sänky laitettiin yläkerran pikkukammariin. Siinä oli oma urakkansa saada se yläkertaan. Onneksi portaissa on irrotettavat kaiteet, muuten ei olisi onnistunut. Sänky toimii vierassänkynä. Minulle tämä on sopivan kokoinen ja päivänokoset on jo testattu sängyssä, unelmasänky! Mutta mikään metriheikki ei tähän sänkyyn sovi, voi olla tukalat oltavat :).


Sänky on tietysti pedattu niin kuin ennen vanhaan. Päiväpeittona toimii Vöyrin täkki. Peittoja sanotaan myös villaraanuiksi. Raanut on käsintehty ja niitä on olemassa paljon erilaisia. Eräässä museossa oli kerran näyttely raanuista ja ei voi kuin huokailla miten kauniita ne ovat. Tämän alla ei ainakaan tarvitse palella.



                                                Iloista alkavaa pääsiäisviikkoa!

                                                                 - Mia -

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Huoneremontti osa 2


Vihdoin kuvia valmiista huoneesta ja niitä tulee nyt paljon. Vaikea uskoa vieläkään, että meillä on siisti ja kaunis makuuhuone. Nyt on viikko nukuttu uudessa huoneessa ja kyllä kelpaa. Yli seitsemän vuotta vaatteemme ovat seilanneet huoneesta huoneeseen ja osa vaatteista on ollut muovilaatikoissa. Ei siis mitään kunnollista säilytystilaa. Nyt kaikki ovat siistissä järjestyksessä omilla paikoillaan. Asioita oppii arvostamaan ihan eri lailla, kun niitä ilman joutuu olemaan.


Huoneeseen tuli vaatekomero mikä myös aikaisemmin oli sen puukiekko seinän takana. Kuvasta näkyykin jo, että huoneeseen jäi maalaamaton puulattia. Joskus vuosia sitten ajattelin että tottakai se maalataan. Onneksi remontti venyi ja se jäi maalaamattomaksi. Se tekee huoneesta erityisen hienon. Miten puulattia voikaan olla niin kaunis. Muutama lankku oli huono ja komeron puolelle päätettiin laittaa uusi puulattia. Se maalaattiin pellavaöljymaalilla.


Komeron pitkällä puu seinällä on vaatetanko ja sen yläpuolelle hylly. Komeron vinoon osaan laitettiin lyhyt tanko eri korkeudelle. Mietin pitkään kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä, mutta tämä halpa itsekeksitty järjestelmä osottautui todella hyväksi.


Komeron toisella puolella on säilytyskorit ja niiden päälle on tehty taso.


Korit ovat nyt piilossa vanhan kauniin lakanan takana.


Huoneeseen ei ole ostettu mitään uutta paitsi sänky. Kävimme Porissa testaamassa sänkyä ja tekemässä tilauksen. Sänky on tehty luonnonmateriaaleista ja siihen ei ole käytetty mitään myrkkyjä. Oikea ekopesä. Vinkin sängystä sain Jovelan Johannan blogista.


Sitten siirrytään komerosta huoneeseen. Komero seinän toiselle puolelle mies teki paneeleista vaatekaapin. Muistin nähneeni juuri tällaisen komeron jossain kuvassa ja etsin niin kauan että löysin netistä kuvan mitä näyttää miehelleni. Ja hän teki paremman mitä osasin odottaa. Komeroon käytettiin puusepältä tilattua kapeampaa helmiponttipaneelia. Jos en väärin muista, jouduimme odottamaan paneeleita lähes neljä kuukautta, mutta odotus palkittiin.


Suurin ongelma tuli eteen listojen kanssa. Vanha ovi mikä on vilahtanut täälä aikaisemmin, tuli vaatekomeron oveksi. Listat maalattiin ensin siniharmaalla, mutta kun ovi laitettiin paikalleen, se näytti aivan kamalalta. Olen testannut kymmeniä maaleja ja mikään ei tuntunut sopivan. Lopuksi sekoitin maalin itse. Älkää vain kysykö reseptiä :), siinä on kahta pellavaöljymaalia ja lisäksi bigmenttiä. Sekoittamani väri on ihan samanvärinen kuin oven yläosa. Mutta ovi on kulunut ja vaalenee alas päin. Olen kumminkin tyytyväinen väriin, antaa juuri oikean särmän vaalealle huoneelle.


Huoneen oviaukon listat maalattiin myös samalla värillä. Kynnys jäi sellaiseksi kun on ollutkin, kulunut siniharmaa.


Huone on erittäin matala ja sinne ei voi laittaa roikkuvaa valaisinta. Hyvä valinta oli siis vanhan mallin mukaan tehty uusi pallovalo. Vanhoja meillä on ennestään kaksi, yläkerran aulassa ja kuistilla. Sähköt olisimme saaneet piiloon, mutta niitä ei ole muissakaan huoneissa piiloteltu. Kaikki johdot ovat näkyvissä. Minun mielestä ne saakin niin olla vanhassa talossa.


Kirpputorilta löytynyt vanha ikkunalamppu sai uuden kangasjohdon ja pääsi vihdoin oikealle paikalle.


Komero on tehty lattiasta kattoon asti. Sisällä on pelkkiä hyllyjä. Siron näköinen, mutta sisälle mahtuu uskomaton määrä vaatteita.


Siinä se nyt on. Sama huone, ilman retroa. Tämä on vain minun mielipide, mutta olen niin tyytyväinen ja sehän on tärkein asia. Koti tehdään itseä varten. Mielestäni jokaisen koti on kaunis!


Olen onnistunut saamaan kasan vanhoja upeita räsymattoja ja tännekkin huoneeseen on tulossa sellainen. Täytyy vain odottaa kesään että saa matot pestyä.


Yksi taulu on seinälle tullut mikä toivottaa hyvää yötä. Vanha teksti on kankaalle tehty ja on kehystetty. Molemmat kirppislöytöjä.


Huoneen toisella puolella on pieni klaffilipasto. Se on ensimmäinen huutokauppaostokseni. Ette usko miten jännitti huutaa ensimmäistä kertaa, se on jäänyt kyllä mieleen :)


Huoneessa on hyvin vähän tavaraa esillä, vain muutama tärkeä ja kaunis esine. Punavalkoiset pienet kengät ovat minun ja ruskeat mieheni.



Nyt on vihdoin taputeltu taas yksi huone. Kysyin mieheltäni yks päivä, mitäs me nyt tehdään kun ei ole enää remonttia :)
Suunnitelmat viimeisestä isosta remontista ovat alkaneet.. alkamisajankohdasta ei kumminkaan tietoa. Se on varma, sitä ei voi venyttää näin pitkäksi kuin tämä huoneen kanssa. Täytyy alkaa henkisesti valmistautumaan siihen urakkaan, se ei ole nimittäin mikään pikkuremppa.


                                               Onnellinen tästä hetkestä!


                                                             - Mia -

lauantai 28. tammikuuta 2017

Huoneremontti osa 1

Nyt se on uskottava, yläkerran huone on saatu valmiiksi. Jaa, ei varmasti kenelläkään ole kestänyt näin kauan yhden huoneen remontti. Mutta kuten olen aikaisemmin sanonut, tämän huoneen kanssa ei ole ollut kiire. Tätä on tehty vähän silloin kun huvittaa ja silloin kun rahaa on ollut. Enkä ole edes odottanut sen valmistumista epätoivoisesti. Huomaa että kärsivällisyyttä on tullut vanhan talon myötä. Haluan välttyä myös virhevalinnoilta ja olen alkanut tykkäämään hitaista kunnostusprojekteista juuri sen takia. Ennen kuin näytän kuvia valmiista huoneesta, palataan huoneeseen ennen remonttia. Haluan itselleni muistiin nämä kuvat, vaikka ne ei ole mitään kaunista katseltavaa.


Tässä kuva huoneesta talon ostohetkellä 7,5 vuotta sitten. Seinä vaatekomeroon on aika hauska, puisia kiekkoja liimattu täyteen.


Huoneesta ei paljon kuvia ole otettu, mutta näistä näkee hyvin mitä se on sisältänyt. Olen sanonut tätä retrohuoneeksi aina. Monta vuotta huone toimi vain tavaran säilytyspaikkana, kun alakerrassa oli remontti meneillään.


2,5 vuotta sitten näytti tältä. Sanoin jo miehelleni, että minulta on tämä vaihe mennyt ohi, en sitten muista tällaista näkyä ollenkaan. Hän sanoi siihen: minä en ole unohtanut :). Joskus ajattelimme että pääsisimme helpolla tämän huoneen kanssa. Pientä pintaremonttia vain. Ei se kumminkaan mennyt ihan niin. Kaikki rakeenteelliset asiat piti saada kuntoon ja hyvin tehtyä. Esim. katon vinoissa osissa ei ollut juuri ollenkaan tuuletusrakoa.


Muovimaton ja levyn alla oli kaunis puulattia. Tässä on purkuvaihe menossa.
Nyt kun katselen näitä kuvia ja tiedän miltä lopputulos näyttää, en voi vieläkään uskoa että kaikki on valmista. Sehän on sanomattakin selvää, että olen tyytyväinen. Huoneesta tuli kauniimpi mitä odotin.
Seuraavan postauksen yritän tehdä nopeasti. Tuskin maltan odottaa että pääsen näyttämään kuvia.

Ensi yönä menen höyhensaarille, koska nukumme ensimmäisen yön uudessa makuuhuoneessa ja uudessa sängyssä  :)


                                                                         - Mia -

lauantai 14. tammikuuta 2017

Surullinen alku vuodelle


Juuri vähän ennen joulua saimme suru uutisen, mummani oli nukkunut pois. Ainoa mummani, maailman kiltein ihminen on poissa.
Hänen kanssaan vietimme ihania keskusteluja, olemme nauraneet ja myöskin itkeneet yhdessä. Olen kertonut hänelle monesti, että hän on maailman ihanin ihminen.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks`sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.

Eino Leino


Kiitos teille ihanat lukijat vuodesta 2016! Olette jaksaneet käydä täälä katsomassa ja kommentoimassa.
Mitä odotan alkaneelta vuodelta? En oikeastaan mitään erityistä. Vuosi voisi olla tasaisen rauhallinen. Haluaisin oppia paljon uusia asioita ja kysymys on vain ajasta, kun ehtisi tekemään kaikkea mitä haluaa. Jos jotain saisi toivoa, kiire saisi loppua ja vuorokauteen voisi tulla lisää tunteja. Kesän remontti suunnitelmia ei ole lyöty lukkoon, saa sitten nähdä mihin päädymme.


Tänään on vietetty hidasta lauantaita. Rakastan yli kaiken kiireettömiä vapaa päiviä. Aamu alkaa vielä hämärässä ja hitaalla aamiaisella. Koko päivänä ei ole kiire minnekkään. Hitaaseen päivään kuuluu myös, että autoa ei käytetä.


Tänään oli myös aivan täydellinen talvi sää. Lunta, aurinko paistoi ja ei tuullut yhtään. Suuntasimme koirien kanssa metsälenkille. Koirat nautti varmasti yhtä paljon kuin me. Tällaisia talvisäitä minä toivon. Täältä ehtikin lumet jo sulaa, mutta onneksi sitä tuli nyt lisää. Alkuviikon sää oli kammottavin pitkään aikaan. Vettä satoi ja tuuli niin, että tukka meinas päästä lähtee. Siihen päälle vielä liukkaus, sai sipsuttamalla liikkua eteenpäin. Ja kyllä se tuuli on vanhan talon pahin vihollinen. Tupaa lämmitettiin ja melkein samantien tupa viileni. Aina toivon pohjoistuulta, se ei meidän taloon ota.


Kaikki kuvat ovat tämän päivän metsälenkiltä. Kuvissa näkyvä potkukelkka on löytö omasta ulkorakennuksesta. Toimiva vehje onkin, vaikka on vanha. Ja olihan se jää sielä lumen alla, joten kyllä luisti.


Nämä kuvat kyllä rauhoittavat ja luonnossa liikkuminen. Mitä jos sitä ei pääsiskään luontoon? Jaa, en kyllä selviäisi.
Metsälenkin jälkeen maistui herkullinen vuohenjuusto lasagne. Kohta puolin lämpiää pihasauna jonka ainoa valon lähde on kynttilät.
Täydellinen hidas lauantai!


Tämä onkin jo instassa nähty kuva. Kuvasta voisi päätellä, että sielä joku ylihyvä kutoja kutoo. Hahaa, kuvat voivat joskus valehdella aika paljon. Tämän vuoden uusin juttu on kutominen. Kuinka monta vuotta olen haaveillut tästä. Nyt se sitten tapahtui. Olen itse opiskellut kotona ja kohta on ensimmäiset villasukat valmiit, jihuu. Tästä se lähtee. Toivottavasti vielä jonain päivänä kudon itselleni villapaidan, mutta ei mennä asioiden edelle.


                                           Rauhallisesti ja uutta oppien kohti vuotta 2017


                                                                   - Mia -

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulu



                            Tuvassa tuoksuu kuusi ja kaikki on valmiina joulun viettoon!


                                                Toivotan kaikille ihanaa ja rauhallista

                                                                    Joulua!


                                                                     -Mia-

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Tyynelän tonttu & joulun tunnelmaa

Saanko esitellä kotitonttumme Arvin. Viime jouluna kävin Tonttulassa vierailulla ja tonttu jäi silloin saamatta. Ihastuin erääseen tonttuun, mutta mietin liian kauan ja se ehti mennä. Eija Porkola valmistaa Tyynelän tontut käsityönä ja jokainen on myös eri näköinen. Tietysti jokaisella on myös nimi. Kesällä kävin uudestaan vierailulla Tonttulassa, koska eräs blogini kommentoija kehui, että paikka on upea myös kesällä. Ja sitä se todellakin oli. Sieltä se oma Arvi tonttu sitten löytyi. Arvi pääsee joulun ajaksi isoon tupaan ja muina aikoina on yläkerrassa. Voisi sanoa, että en ole hirveästi tonttujen ystävä, mutta tämä on vienyt sydämeni. Tässä hän siis on..


Lauantaina kävin joulumarkkinoilla Pietarsaaressa ja samalla kävin museossa mihin oli laitettu esille vanhan ajan joulu. Aah, sitä tunnelmaa. Joulupukkikin istui keskellä lattiaa olkien päällä.


Tämä kuva on kaunis. Ehkä juuri siksi, että siinä on pöytä minkälaisen haluaisin meidän isoon tupaan. Päätimme, että laitamme ison uuden ruokapöydän myyntiin ja toivomme, että saisimme unelmien pöydän joskus. Siinä käy varmasti niin, että joudumme olemaan ilman pöytää hyvinkin kauan...


Joulumarkkinoilta en ostanut muuta, kuin tämän kolmi haaraisen kynttilän. Vielä en malta sitä polttaa, ehkä vasta jouluna.

Tänä vuonna on ollut vaikea laittaa joulua kotiin. Haluan vain yksinkertaista ja kaunista. Tuo tavara ahdistus on tullut pysyäkseen. Melkeinpä kynttilöillä ja havuilla mennään tämä joulu ja muutamalla koristeella. Himmeli on kuitenkin sellainen minkä haluan esille. Se taitaa olla joulukoristeista kaunein. Himmeli on vaihtanut joka joulu paikkaa. Tänä vuonna se roikkuu vanhan pienen pöydän yläpuolella isossa tuvassa. Ison tuvan tunnelma on mielestäni nyt tarpeeksi jouluinen.


Toinen uusi lempi koriste on ystävältäni saama tähti ikkunaan. Tällaista en ole aikaisemmin nähnyt ja on kyllä niin kaunis. Tähti pääsi keittiön ikkunaan. Juuri näin kauniita joulukoristeita minä haluan.


Lopuksi vielä kuva meidän vanhasta herrasta lempipaikallaan sohvan nojalla. Täältä näkee suoraan ulos ja pystyy "kyttäämään" naapureita :)


Kiitos edellisen postauksen kommenteista! Kiva että sai jakaa myös teille hyvän vinkin!